Kisaäidin kasvutarina

Tämä hauska kirjoitus monikkoäidin olympialaistaipaleelta on alun perin julkaistu yhdistyksen Monikko-lehdessä 3/2017. Jää nähtäväksi ja toivottavasti myös luettavaksi miten tämän vuoden olympialaiset sujuvat. Jos haluat, niin voit sisäänkirjautuneena kommentoida kirjoitusta ja kertoa omia kokemuksianne olympialaisista.


Tykkään urheilusta. Enkä tarkoita urheilulla sitä, että vetäisin parhaat päivänsä nähneet lenkkitossuni jalkaan, pukisin reebokia ylle ja lähtisin johonkin, missä tulee epämiellyttävällä tavalla hiki, vaan tarkoitan urheilun seuraamista. Ei ole vastaan vielä tullut sellaista lajia, johon perehtymällä siitä ei voisi kiinnostua. Olen seurannut silmä kovana olympia-ammuntaa, alkanut vähitellen tajuta amerikkalaista jalkapalloa, osannut ulkoa vuoden 1996 kaikki naisten Superpesiksen pelaajat ja leikannut lapsena talteen kaikki paikkakuntani SM-tason lentopallojoukkuetta käsittelevät lehtiartikkelit. Pidän pääsylippujen myymisestä ja vaihtorahan laskemisesta. Osaan leipoa melko hyvin mokkapaloja ja vielä paremmin osaan syödä toisten leipomia. Vanhempani ovat kuljetettaneet lapsuudessani minua mukisematta harrastuksiin, joten olen valmis tekemään saman palveluksen omille lapsilleni. Kaksosperheessämme yhteen raskauteen mahtui kaksi lasta, kolmeen autoon kuusi turvaistuinta ja yhteen olympiadiin neljät olympialaiset, joten kysymys kuuluu: Miten äiti on pärjännyt kisakatsomossa?

0-vuotiaille ei ole monikko-olympialaisissa omaa sarjaa. Ei se mitään, elämä kahden vauvan kanssa käy tavallaan urheilusta sekin, paitsi ettei saa mitalia eikä fair playta saati palautumisvaihetta tunneta. Tositoimiin pääsimme ensi kertaa, kun pojat oppivat kävelemään juuri olympialaisten kynnyksellä vuonna 2014 vietettyään kesän alussa 1-vuotissyntymäpäiviään. Ensin kohti keskilattiaa lähti vaappumaan toinen poika ja minuutin kuluttua yhtä huterat ensiaskeleensa otti veli. Olimme selkeästi töpsöttäneet harppauksen kohti juoksumatkoja, ja ilmoitin meidät olympialaisiin.

Valmistautuminen ensimmäisiin urheilukisoihin olisi voinut sujua paremminkin. Tavoitteeksi oli asetettu hyvin nukuttu yö sekä ravitseva ja riittoisa aamupala. Ensisijaisesti niitä olisin tarvinnut lasten sijasta minä, mutta ei se mitään, kuka tässä kovin hyvään olisi tottunut. Pakkasimme mukaan suuren hoitolaukun ja kaiken sen, mitä 1-vuotiaiden kanssa saattoi tarvita matkalla niinkin kauas kuin Vantaalle – poislukien tietysti vaihtovaatteet, jotka unhottuivat eteiseen. Alkulämmittely jäi meiltä väliin, sillä lapsemme eivät olleet siitä oikein innoissaan. Kisojen käynnistyttyä tärkeintä kilpailuissa oli tietysti iloinen meininki ja osallistuminen. Siksi minua karvastelikin vain vähän se, että tajusin lasteni olevan joka vuosi ikäluokkansa nuorimpia edustajia ja täten tuomittuja… häviämään. Kaikissa lajeissa. Vaikka tietysti tärkeintä on osallistuminen. Mutta että häviämään. Kaikissa lajeissa.

Pituushypyssä juniorit leiskauttivat sallitussa myötätuulessa 34- ja 35-senttiset hypyt, mutta vastoinkäymiset alkoivat juoksupaikalla. Lähdössä toinen poika jäi hyörimään paikoilleen 10 sekunniksi. Toinen lapsi sentään pinkoi kevyesti talutettuna menemään, mutta harmillisesti kaatui aivan loppumetreillä häviten arvokkaita sekunteja. Ensi vuonna menee varmasti paremmin.

Seuraavana vuonna olimme tietysti mukana jälleen. Kaksivuotiaat ovat huomattavasti taitavampia kuin yksivuotiaat. Muun muassa kieltäytymään asioista. Yritin tänäkin vuonna maanitella lapsiani alkulämmittelyyn, mutta se ei nyt tullut kyseeseen, sillä olihan kentän toisella laidalla parkissa traktori ja telakone. Niitä olisi löytynyt myös kotinurkilta toisin kuin kertavuotista urheilujuhlaa, mutta perustelujani ei kuultu. Toinen poika osallistui pallonheittoon ja pituushyppyyn mallikkaasti, mutta toinen ilmoitti pituushyppypaikalla “Ei. Ei. Ei hyppää.” ja pallonheittopaikalla sanojaan säästellen pelkästään “EI”. Olimme siis toimittaneet lähtöä alkuvalmisteluineen ja matkoineen useamman tunnin vain todetaksemme, että “ei”. Kiittämättömyys on maailman palkka, opetti synkeämielinen äitini aikanaan ja totisesti oikeassa oli. Kun oli taas vuorossa jännittävin koetus, 20 metrin juoksu, olin valmistautunut jo suorituksen hylkäämiseen johtavaan käytökseen. Vaan toisin kävi. Eipäs-poika alkoi kuin alkoikin maleksia lähtömerkin saatuaan eteenpäin – joskin kaatui jälleen juuri ennen maaliintuloa – mutta aiemmin niin hymyileväinen veli oli päättänyt tuoda kuuluvasti julki kurjan elämänsä jämähtämällä lähtöviivalle. Oma motivointihalukkuuteni oli jo sulanut helteisen auringonpaisteen myötä, mutta kurttuisen ilmeeni aistinut puoliso sai houkuteltua tenäytyjänkin maaliin, ja vieläpä alle minuutin kisatuloksella. Mitalit tuli, mutta kukaan ei suostunut pitämään niitä kaulassa yhdenkään valokuvan vertaa. Ensi vuonna menee varmasti paremmin. Pakko mennä.

Ei mennyt. Kolmevuotiskisoissa ainoa alkulämmittelyyn perheestämme osallistunut olin minä, kun loput  edustajistostamme katseli hyppelehtimistäni kulmat kurtussa. Tällä kertaa kompastuskivi oli pallonheitto, jossa ainoastaan paikalla oleva muu väki sai minut pitämään suurin piirtein omana tietonani, mitä mieltä olin kotijoukkueeni urheiluhengestä. Kaksi ärisevää lasta päätyi murjottamaan vesiesteeseen, joskin vain toinen heistä kaatui täydestä vauhdista juostessaan esteen luiskaa alamäkeen. Kokoilin itseäni juoksualustan takakaarteen sisäradalla istuen ja mietin kaikkea puhetta siitä, miten hyvää mieltä urheilu ja yhdessä tekeminen tuo. Irvistin mielessäni ja lähdin ostamaan nakkisämpylöitä, sillä olimmehan visusti ohittaneet ajan, jolloin muksuille tarjottiin omasta kylmäkassista avokado-banaani-maitorahkavälipala. Kisat saatiin vietyä kunnialla loppuun ja alisuoritettu pallonheittotuloskin päätyi tilastoihin, ja… Ensi. Vuonna. Menee. Varmasti. Paremmin.

Ja sitten alkavat tämän vuoden olympialaiset. Neljävuotiaiden neljännet kisat. Tapahtuma, jolle en aseta yhtään odotusta. Pakkaan sadetakit, kurahousut, saappaat ja vaihtosukat. Sullon reppuun lahjontaan soveltuvia maissinaksuja ja kuplavettä. Kaksi pulloa. Kaksi täysin samanlaista pulloa. Lähden ajatuksesta, että kukaan ei starttaa juoksumatkalle, ja jos starttaa niin väärään suuntaan, ja jos oikeaan suuntaan niin kaatuen ja loukaten polvensa. Pituushypyssä tulee menemään hiekkaa kenkään ja se on paha. Kenkää tyhjentäessä sukka osuu maahan ja sekin on paha. Veljellä ei ole hiekkaa kengässä lainkaan, ja se on kaikista pahinta. Oletan ketsuppia putoavan jonkun paidalle, josta se tahrakatastrofista eskaloituneessa kähinässä siirtyy myös toisen paidalle. Paita pitää riisua, jolloin tulee kylmä, mutta uutta paitaa ei voi pukea, sillä siinä on hölmö kuva. Tähän olin siis varautunut ja metsään meni, sillä lapsista toinen kirmasi hyppäämään pituutta ja pyysi ottamaan siitä valokuvan samalla kun toinen poika jonotti pallonheittopaikalla reippaasti omaa vuoroaan ja nakkasi kaksi hienoa tuloskaarta. Juoksukisassa molemmat pojat starttasivat merkistä ja pinkoivat maaliin hyvillä mielin siitä huolimatta, että toisella oli hankaluuksia tuulen mukana lähtevän lippalakin kanssa. Mitaleita pidettiin kaulassa kaksi päivää ja niitä esiteltiin kaikille vastaantulijoille. Entä miten pärjäsin minä? Mielestäni mainiosti. Olin herättänyt, vaatettanut, ruokkinut, ajoittanut ja reitittänyt meidät lähtöviivalta maaliin, osallistunut perinteitä noudattaen alkulämmittelyyn aktiivisimpana perheestäni, ottanut pituushyppypaikalta ammattilaistasoisen videoinnin, jota kelpasi ylpeänä esitellä mummilassa ja sen lisäksi huomasin ajoittain jopa hymyileväni. Se on harvinaista. Kysykää vaikka mieheltäni, joka tätä lukiessaan todennäköisesti kylläkään ei hymyile ja viimeistään nyt haluaa täsmentää, että hänelläkin oli osuutensa asioiden järjestymisessä.

Tässä se oli. Täydellinen kisapäivä. Hyvää mieltä, juhlan tuntua, onnistumisen riemua pituushyppylankulla ja aamunkostea kisanurmi, joka kasteli itse puettujen vilkkulenkkareiden kärkiä. Päivänä jona ei riidelty siitä, että omissa lenkkareissa on kaksi tarraa ja veljen lenkkareissa vain yksi. Ihmeellinen moukarihäkki, tuulen mukana lähes lentoon lähtenyt leikkivarjo ja ne traktorit. Katsomon takana olevat parakit, jotka näyttivät vankiloilta ja joihin olisi ollut hauska juosta jos olisi uskaltanut, tai ainakin jos veli olisi juossut ensin. Kontrastina ne jokuset muut lapset, joilla ei ollut niin hyvä päivä. Pakkohan tässä on hymyillä.

Olisin niin kovin tyytyväinen, ellen tietäisi, että kasvavien lasten kiikkerien myötä- ja vastasuhdanteiden tiivistahtiset vaihtelut huomioiden ensi vuonna ei varmasti mene paremmin.

Kirjoittaja: Saara Sotala

Syksyn 2018 tapahtumia

Syksylle on jo kalenterissa kivasti isoja tapahtumia ja lisää ainakin pienempiä tapahtumia on tulossa!

Tapahtumakauden avaa koko perheen ja läheistenkin yhteinen iloinen urheilutapahtua Lasten olympialaiset 19.8. Myös monikkolapsien sisarukset ovat tervetulleita osallistumaan näihin leikkimielisiin kisoihin. Tukijoukoiksi voi ottaa mummot, kummit ja kaikki kynnelle kykenevät.

Syyskuussa la 15.9.  on Monikkokirppis Leppävaarassa Ruusutorpan koululla. Ilmoittautuminen myyntipaikoille avautuu 10.8. Nyt on hyvä mahdollisuus laittaa tavaraa ja vaatetta kiertoon!

Syyskuun lopussa 30.9. on Sirkus Finlandiasta varattu isolle ryhmällemme lippuja edulliseen ryhmähintaan. Ilmoittautuminen on avoinna ja mukaan pääsee Tapahtumiin ilmoittautuminen -sivun kautta.

Marraskuussa on Hurjaruuthin Talvisirkuksen vuoro, tänä vuonna esityksen teemana on Rakkaus. Lippuja on varattu kahteen näytökseen su 11.11.  ja la 17.11. Ilmoittautuminen näihinkin on avoinna.

Pikkujouluja vietetään taas Puistokulmassa la 1.12. Tästä tapahtumasta on tulossa lisätietoja lähiaikoina!

Lähihoitajaopiskelijoita työssäoppimisjaksolle syksy 2018

Stadin ammattiopistossa on menossa perustason ensihoitaja koulutuskokeilu, josta opiskelijat valmistuvat lähihoitajiksi keväällä 2020. Opiskelijamme ovat ylioppilaspohjaisia ja aloittavat opintonsa nyt syksyllä 2018.

Syksyn aikana opiskelijamme tutustuvat niin teoria kuin käytännön tasolla terveeseen eri-ikäiseen ihmiseen. Yhtenä tutustumispaikkana olisivat TE pienten lasten perheet. Opiskelijamme olisivat perheissänne joka keskiviikko (viikoilla 37 – 41) n. 7 tunnin ajan, huomioiden perheen tarpeet ja tilanteet. Etusijalla ovat perheet, jossa on alle 1-vuotias lapsi/lapsia. Tämä on opiskelijoiden ensimmäinen työssäoppimisjakso, mutta ei vaadi teiltä arviointia.

Päätavoitteena on, että opiskelijat pääsevät tutustumaan lapsen hoitoon ja huolenpitoon kotiympäristössä.

Olisiko teillä mahdollisuus tarjota tällaista paikkaa opiskelijallemme? Jos on, pyydän lähettämään s-postia alla olevaan osoitteeseen ja kertomaan perheestänne.

Myös lisätietoja voi kysyä:

Sari Haajanen
Ensihoidon lehtori
Stadin ammattiopisto
sari.haajanen@edu.hel.fi
puh: 09-31081828

Tule mukaan yhdistystoimintaan

Hallitus valittiin 23.4. yhdistyksen kokouksessa ja mukana on 2 aiemmin mukana ollutta toimijaa sekä 4 uutta varsinaista jäsentä ja 2 varajäsentä. Hienoa että saatiin näin monta uutta toimijaa mukaan!

Aktiiveiksikin on ilmoittautunut jo muutama jäsen – lisää mahtuu kyllä joukkoon mukaan. Yhdistysaktiivi voi olla esim. mukana tapahtumien järjestämisessä tai avustaa joissain muissa yhdistystoimintaan liittyvissä tehtävissä.

 

Kiinnostuitko?

Jos kiinnostuit yhdistystyöstä ole rohkeasti yhteydessä sähköpostitse nykyisen hallituksen puheenjohtajaan eeva.tokoi@hmp.fi – kootaan hyvä porukka ja tehdään mukavia juttuja yhdessä – monikkoperheiden hyväksi!

Haluatko kommentoida yhdistystoimijahakua? Kommentointi on mahdollista sisäänkirjautuneena.

Opiskelijoita perheisiin työssäoppimisjaksolle

Tarvitsetteko apukäsiä monikkoperheeseenne?

Opiskelijoiden työssäoppiminen perheissä

Keväällä 2018 Suomen Diakoniaopistossa on lähihoitajiksi opiskelevalla nuorisoasteen ryhmällä lapsi- ja perhetyön valinnainen opintokokonaisuus. Tähän opintokokonaisuuteen liittyy työssäoppiminen lapsiperheissä. Etsimme helsinkiläisiä lapsiperheitä, joissa opiskelijat voisivat olla työssäoppimassa. Enemmistö opiskelijoista asuu Helsingissä, mutta mahdollisesti joitakin opiskelijoita voi olla Espoosta tai Vantaaltakin. Toivomme perheiden olevan tavallisia lapsiperheitä, jotka olisivat hyviä ja turvallisia oppimispaikkoja opiskelijoille.

Toivomme, että avun tarve perheessä on sellainen, että opiskelija voi oikeasti olla avuksi. Perheessä voi olla myös erityistä tuen tai avun tarvetta, mutta vaikeudet tai ongelmat perheessä eivät kuitenkaan saa olla liian haastavia nuorelle lähihoitajaopiskelijalle (esim. vakavat päihde- tai mielenterveysongelmat vanhemmalla). Etusija on niillä perheillä, joilla ei ole muuta apua kyseisinä päivinä käytettävissään. Perheiden valinnassa huomioidaan myös opiskelijoiden ja perheiden asuinpaikka

Lapsi- ja perhetyön valinnaiseen opintojaksoon liittyvä perheissä oppiminen tapahtuu ajalla 4.4. – 24.5.2018. Työpäiviä perheessä on yhteensä 18. Opiskelija työskentelee perheessä kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Työpäivien pituus on 7 h sisältäen ruokahetken. Perheissä työskentely tapahtuu arkipäivinä päiväsaikaan .

Lapsi- ja perhetyön työssäoppimispäivät keväällä 2018:

  • Ke + to 4 – 5.4.2018 (2 pv)
  • Ti + ke + to 10 – 12.4.2018 (3 pv)
  • Ke + to 18 – 19.4.2018 (2 pv)
  • Ti + ke + to 24 – 26.4.2018 (3 pv)
  • Ke + to 2 – 3.5.2018 (2 pv)
  • Ti + ke 8 – 9. 5. 2018 (2 pv)
  • Ti + ke + to 15 – 17.5.2018 (3 pv)
  • Ti + Ke + To 22 – 24.5.2018 (3 pv)

Yhteensä 20 päivää

Opiskelijat ovat kolmivuotisen lähihoitajakoulutuksen perusopintojen loppuvaiheessa (opiskelleet lähes kaksi vuotta). Opintojakso liittyy vapaasti valittaviin opintoihin – opiskelija on itse valinnut lapsi– ja perhetyön opintojakson itselleen. Ryhmässä on mukana myös maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita. Opiskelijoita ryhmässä on noin 15-20.

Opiskelijat osallistuvat perheessä lasten hoitoon ja kasvatukseen ja tekevät kaikenlaisia arkiaskareita perheessä. Ajatuksena on, että opiskelija tukee perheen arjen sujumista ja oppii lähihoitajan työssä tarpeellisia taitoja. Siksi tarkoituksena on keskittyä enemmän hoito-, kasvatus- ja kuntoutustyön valmiuksien lisäämiseen, eikä esimerkiksi hyödyntää opiskelijaa suursiivouksien tekemisessä.

Perheen vanhemmalla on koko ajan vastuu opiskelijan ohjaamisesta työtehtävissä. Myös vastuu työskentelystä – mm. perheen lasten hoidosta – on siten koko ajan vanhemmalla. Siksi toisen vanhemmista tulee olla työssäoppimisen päivinä kotona ohjaamassa opiskelijaa. Opiskelijoilla on jo jonkin verran aiempaa kokemusta lasten parissa työskentelystä (esim. päiväkodista).

Jakson alkaessa opiskelijat laativat omat tavoitteensa työssäoppimiseensa yhdessä perheen vanhemman kanssa (lomakepohja). Perheiltä edellytämme opiskelijan työn jatkuvaa ohjaamista ja palautteen antamista jakson aikana suullisesti sekä jakson päättyessä arviointia kirjallisesti (valmiin lomakkeen täyttö).

Perheessä oppimisen yleiset tavoitteet ovat, että opiskelija

  • Tutustuu perheeseen ja sen jäseniin ja harjaantuu vuorovaikutuksessaan perheen lasten ja aikuisten kanssa
  • Osallistuu perheen arkeen ja siihen liittyviin kodinhoidollisiin tehtäviin
  • Havainnoi lasten ja aikuisten toimintaa ja rooleja perheessä
  • Osallistuu perheen lasten hoitoon ja kasvatukseen
  • Työskentelee suunnitelmallisesti ja arvioi palautteen avulla omaa toimintaansa

Opiskelijoilla on oppilaitoksen puolesta tapaturmavakuutus. Lisäksi suosittelemme, että perheellä on voimassa kotivakuutus mahdollisten esinevahinkojen varalta, koska vastuu opiskelijan työskentelystä ja ohjauksesta on vanhemmalla.

Hakemuksen voi toimittaa mahdollisimman pian sähköpostitse 

Opettaja Jouni Soininen jouni.soininen@hdl.fi

Hakemuksessa tulee olla seuraavat tiedot: 

  • Tieto, miksi perhe haluaa ottaa opiskelijan harjoittelemaan
  • Millaisia tehtäviä opiskelijalle olisi perheessä tarjolla
  • Vanhempien nimet, iät, ammatit, kumpi kotona
  • Yhteystiedot perheeseen: Puhelin, sähköposti, katuosoite
  • Tieto, missä kaupungissa ja kaupunginosassa osoite sijaitsee
  • Muut perheenjäsenet (lapset ikineen + lemmikit)
  • Tieto, jos perheessä on erityistä tuen tarvetta tai muita huomioitavia asioita (esim. allergioita tms.)

Lähetämme kaikille hakeneille sähköpostitse tiedon siitä, onko perhe tullut valituksi opiskelijan työssäoppimisperheeksi. Aiempina vuosina hakijoita on ollut selvästi enemmän kuin opiskelijoita. Tieto valinnoista perheille saadaan viimeistään perhetyön valinnaiskurssin alkaessa viikolla 13.

Terveisin Suomen Diakoniaopiston opettajat:

Jouni Soininen
050 -310 3447
jouni.soininen@sdo.fi

Jatka jäsenyyttäsi – jäsenmaksu laskut lähetetty

Vuoden 2018 jäsenmaksulaskut on lähetetty valtaosalle jäsenistä sähköpostitse 1.3. ja viestin otsikko on “Jäsenmaksu 2018 – Helsingin Seudun Monikkoperheet ry”. Postitse jäsenmaksulaskun saavat ne, joilla ei ole sähköpostiosoitetta jäsenrekisterissä. Sähköpostitse lähettävät jäsenmaksuviestit saattavat mennä roskapostiin, joten kurkkaathan sieltä tarvittaessa. Muistuttelemme vielä myöhemmin jäsenmaksun maksamisesta. Vuoden 2018 jäsenmaksu on 25 euroa. Jäsenenä saat Suomen Monikkoperheet ry:n julkaiseman Monikkoperheet-lehden 4 numeroa. Voit myös hyödyntää valtakunnallisia ja paikallisia jäsenetuja ja osallistua yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin.

Jäsenmaksun maksaneet saavat uuden jäsenkortin Monikko 1/2018 lehden mukana viikolla 15. Tämä on yhdistyksen oman lehden viimeinen numero. Vuoden 2017 jäsenkortti on voimassa huhtikuun loppuun. Monikko-lehden postituslista tehdään viikolla 13.

Jos jäsenmaksun maksu ei näy yhdistyksen tilillä postituslistaa tulostettaessa, niin jäsensihteeri postittaa lehden jälkikäteen toukokuussa. Tästä aiheutuu kuitenkin lisätyötä ja -kulua yhdistykselle, joten toivoisimme että mahdollisimman monelle lehti voitaisiin postittaa suoraan painotalolta.

Yhdistyksen sääntöjen mukaisesti jäsen katsotaan eronneeksi, jos jäsen on jättänyt erääntyneen jäsenmaksunsa maksamatta neljän kuukauden kuluttua sen erääntymisestä.

Kaksostenpäivä 2.2. ja HMP:n tapahtumat

Kaksosten päivää juhlitaan taas ympäri Suomea 2.2. ja sen lähipäivinä.

Vuonna 2018 Kaksosten päivän teemana on Samasta puusta eri omenat. Tällä halutaan muistuttaa siitä, että kukin kaksosista tai kolmosista on ainutlaatuinen, vaikka muistuttaisi ulkonäöltään kaksos- tai kolmossisarustaan.

Kaksosten päivä on saanut oman logon, jonka on suunnitellut Suunnittelustudio Pippuriinan Hanna Välitalo. Logon halutaan viestittävän sitä, että kaksosena syntynyt ja kasvanut on yksilö, jonka identiteetin yksi osa on kaksosuus

Muistakaa leipoa lasten kanssa kaksosten päivän keksejä: katso kaksoskeksien ohje tästä.
Kaksoskeksien resepti on julkaistu vuonna 2013.

Lue lisää kaksosten päivästä Suomen Monikkoperheet ry:n sivuilta 

Yhteisesti  HMP:n jäsenistö julistaa tätä päivää Tanssiteatteri Raatikon yksityisnäytöksessä la 3.2. klo 16 esityksellä Pottuwarvas lomailee.

Pienille monikoille jäsenetu

Duudsonit Activity Park  tarjoaa to 1.2.2018 taaperoaamussa liikkujille yhdistyksen jäsenkorttia näyttämällä Pikku Duudson burgerit hintaan  4,90 € (norm. 6,90). Lähde mukaan tapaamaan muita monikkoperheitä taaperoineen!

Taaperoaamut Espoon puistossa tiistaisin ja torstaisin klo 10-13. Tule kokeilemaan lasten temppurataa, kiipeilyseinää ja paljon muuta mukaansa tempaava puuhaa! Käytössä n. 20 aktiviteettia (Piha ja Metsä, mm. erittäin suositut suojuoksu ja sirkus, puumaja, taaperonurkka, maatila yms,.). Trampoliinipuoli ei ole käytössä taaperoaamuissa. Taapero/leikki-ikäinen (1-6 v) isän tai äidin kanssa hintaan 10€! Mikäli lapsia on kaksi, kolme tai useampi on hinta seuraavista lapsista 8€/lapsi.

Isoille monikoille jäsenetu

Virtuaalipelimaailma Pikseli tarjoaa HMP:n jäsenperheille kaksosten päivän kunniaksi edun. Muista ottaa yhdistyksen jäsenkortti mukaan ja näyttää sitä kassalla! Lue lisää virtuaalitodellisuudessa pelaamisesta https://www.pikseli.fi/pelit-elamykset

  • Tarjous 1. ma-to 29.1-1.2 jäsenperheiden jäsenet kaksi yhden hinnalla.
  • Tarjous 2. pe-su 2.2-4.2 jäsenperheille 30 min peliaikaa 15€ ja 60 min 30€.
  • Tarjoukset on voimassa molemmissa toimipisteissä eli Flamingossa ja Isossa Omenassa.

 

Monikkoperheitä mukaan perhekummitoimintaan

Olet tärkeä – www.olettärkeä.fi – on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin sivusto, jossa haetaan uusia perhekummeja lapsiperheiden tueksi tai perheet voivat hakea itselleen kummia.

Monikkoperheetkin voivat hakea itselleen kummia ja monikkoperheiden vanhemmat voivat hakea perhekummeiksi.

Katso kaikki koulutuspaikat ja tarkat ajankohdat. Perhekummikoulutus kestää 20 tuntia ja on maksuton. Lähde mukaan antamaan tukea toiselle monikkoperheelle  – vertaistuki on korvaamattoman tärkeää! Toki monikkovanhempi voi toimia perhekummina myös muulle kuin monikkoperheelle.

Perhekummihakemukseen riittää, että ilmoittaa nimen, puhelinnumeron sekä kotikunnan. MLL:n alueen koordinaattori kontaktoi perheen ja kartoittaa alkutilanteen, sekä etsii sopivan kummin perheen tarpeisiin.

Lue lisää toiminnasta osoitteessa www.olettarkea.fi

 

Näytenumero SMP:n Monikkoperheet-lehdestä

Helsingin Seudun Monikkoperheet ry:n viimeinen Monikko-lehti ilmestyy alkuvuonna 2018. Yhdistyksen hallitus on päättänyt esittää yhdistyksen tammikuussa 27.1. kokoontuvalle ylimääräiselle vuosikokoukselleen, että koko jäsenistölle tilataan jatkossa jäsenmaksuun sisältyvänä valtakunnallinen Monikkoperheet-lehti.

Tällä hetkellä noin 400 Helsingin Seudun Monikkoperheet ry:n jäsentä on tilannut Monikkoperheet-lehden erikseen itse, mutta jatkossa lehti tavoittaa toivottavasti koko Helsingin seudun jäsenistön.

Monikkoperheet-lehti on Suomen Monikkoperheet ry:n järjestölehti, mutta samalla monikkoaiheinen aikakauslehti. Jokainen lehti sisältää useita artikkeleita, kurkistuksia tuoreisiin aiheisiin, kolumnin sekä valtakunnallisia järjestökuulumisia. Lehteä lukevat monikkovanhemmat kautta Suomen. Moni alueellinen monikkoperheyhdistys on jo tilannut lehden koko jäsenistölleen.

Lehden ehdoton vahvuus on noin 20-henkinen työryhmä, jonka jäsenet ovat kaksosten ja kolmosten vanhempia tai monikkoaikuisia. Osa tiimiä on lehden palkattu väki, joka työskentelee Suomen Monikkoperheet ry:n toimistolla; toimitussihteerinä järjestösihteeri Tiina Matala, päätoimittajana toiminnanjohtaja Ulla Kumpula ja toimittajana vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Raisa Ojaluoto. Iso työryhmä mahdollistaa monipuoliset juttuaiheet. Juttuvinkkejä poimitaan omasta elämästä, lähipiiristä, monikkoperheyhdistyksistä ja sosiaalisen median verkostoista. Toimiston väki kuulostelee monikkoaiheita valtakunnallisesti ja tuo myös kansainvälisiä monikkokuulumisia lehden palstoille.

Monikkoperheet-lehti on ilmestynyt painettuna lehtenä 20 vuoden ajan. Se ilmestyy neljästi vuodessa 28-sivuisena. Lehden painosmäärä on ollut 2300, toivottavasti Helsingin seudun Monikkoperheet ry:n tammikuun vuosikokouksen jälkeen pääsemme jo 4000 kappaleen painosmäärään.

Vuoden viimeinen Monikkoperheet-lehden numero postitetaan näytenumerona jokaiselle Helsingin seudun Monikkoperheet ry:n jäsenelle. Lehden ilmestymispäivä on 8.12.2017. Toivottavasti saamme Sinut Helsingin seudun Monikkoperheet ry:n jäsenenä jatkossa lukemaan lehteä. Olet lämpimästi tervetullut mukaan lukijajoukkoomme!

Ulla Kumpula
toiminnanjohtaja
Suomen Monikkoperheet ry

Haluatko kommentoida tätä juttua? Voit tehdä sen sisäänkirjautuneena.

Tervetuloa monikkotapaamisiin

Helsingin Seudun Monikkoperheet ry:n tapahtumakalenterista löytyy monikkotapaamisia! Tapaamisia järjestetään tällä hetkellä vain Tuusulassa.

Monikkoperhetapaamisiin ovat tervetulleita monikkoperheet lapsineen, isovanhemmat tai vasta monikkoja odottavat vanhemmat. Tarkoituksena on tarjota leppoisa hetki muiden monikkoperheiden kesken. Tarjoiluja tai nyyttärimeininkiä on tarjolla paikasta vaihdellen. Katso tarkemmat ajankohdat ja tiedot tapahtumakalenterista!

Jos olet innostunut järjestämään esim. kerran kuukaudessa alueellasi monikkoperhetapaamisia, ota yhteyttä nettilomakkeellamme tai sähköpostitse sanna.narevaara@hmp.fi.

Iloista kaksostenpäivää!

Valtakunnallista Kaksostenpäivää juhlistetaan 2.2. Onnittelut kaikille kaksosille ja heidän perheilleen!

Seuraa myös kaksostenpäivän uutisointia https://www.facebook.com/kaksostenpaiva

Tässä muutamia “tärppejä” kaksostenpäivästä

Kaksostenpäivän hauskoja ja herkullisia keksejä voi leipoa Kinuskikissan ohjeella Kaksostenpäivän keksit.

Valtakunnallisena Kaksosten päivänä to 2.2.2017 monikkoperheet pääsevät HopLop puistoihin 2 yhden hinnalla (mikäli perheessä on kolmoset tai neloset niin maksetaan vain yhden lapsen lippu). Edun saa kassalta Suomen Monikkoperheet ry:n jäsenkorttia vastaan. Etu koskee vain monikkolapsia, ei heidän muita sisaruksiaan.

Lastenpsykiatri Janna Rantalan nettiluento Miks toi sai enemmän? Millintarkkaa sisarusrakkautta to 2.2. klo 13-13.30 osoitteessa www.perheaikaa.fi. Tervetuloa kuuntelemaan ja chattaamaan!

Tervetuloa perhevalmennuksiin

Jos yllätyitte ultrassa ja saitte kuulla odottavanne useampaa kuin yhtä lasta, niin lämpimästi tervetuloa Helsingin Seudun Monikkoperheet ry:n perhevalmennuksiin!

Perhevalmennukset järjestetään Naistenklinikalla, iso luentosali, klo 17-19:30. Kevään 2017 alustavat ajankohdat ovat

24.1. ja 31.1.
14.3. ja 21.3.
23.5. ja 31.5.

Ensimmäinen ilta on asiantuntijailta ja toinen vertaistuki-ilta.

Seuraa myös https://www.facebook.com/hmp.monikkoperhevalmennus/, siellä ilmoitetaan tulevista valmennuksista.

Tuplana

Ainutlaatuinen Tuplana-esitys Lavaklubilla

JOHANNA KOKKO – MARJAANA MAIJALA: TUPLANA

 “Me ei olla samanlaisia, vaikka kaikki sanoo niin. Minä olen minä, ihan oma persoonani. Mulla on omat ajatukset ja syntymämerkki jalassa. Me ollaan yhdessä aivan erityisiä ihmisiä.”

Tultuaan molemmat kaksosten äideiksi näyttelijät Johanna Kokko ja Marjaana Maijala ovat omakohtaisten kokemusten kautta kirjoittaneet näytelmän, joka kertoo kaksosuudesta, kaksosista ja heidän vanhemmistaan. ” Tuplana”  on tarinoita kohtaloista, onnesta ja vahvoista siteistä. Jakamisesta, kaiken jakamisesta.

Teksti ja näyttelijät: Marjaana Maijala ja Johanna Kokko
Ohjaaja: Kirsi Liimatainen
www.lavaklubi.fi

Esityksen facebook-tapahtumasivu

Kuvat: Satu Enstedt

Tällä hetkellä ei ole tiedossa lisäesityksiä.

Monikkovanhempien ryhmä kävi katsomassa esitystä 20.10.2016. Lue juttu tapahtumasta!

Haetaan nuoruuikäisten monikkolasten vanhempia haastateltavaksi

Etsimme vapaaehtoisia nuoruusikäisten monikkolasten vanhempia haastateltaviksi opinnäytetyöhömme. Opinnäytetyömme aiheena on nuoruusikäisten monikkolasten vanhempien vertaistuen tarve.

Opiskelemme Porvoon Laurean ammattikorkeakoulussa terveydenhoitajiksi. Opinnäytetyön tarkoituksena on haastatella vanhempia murrosikään liittyvistä haasteista, sekä vanhempien mietteistä vanhempien väliseen vertaistukeen liittyen. Tarkoituksena ei ole keskustella perheen arkaluontoisista asioista.

Tavoitteenamme on löytää noin kuusi haastateltavaa vanhempaa, joiden monikkolapset ovat yli 15 vuotiaita. Monikkolasten vanhemmat voivat osallistua haastatteluun yhdessä tai yksin. Haastattelut toteutetaan yksilöhaastatteluina. Haastattelut tullaan nauhoittamaan, mutta ne toteutetaan luottamuksellisesti eikä haastateltavien henkilöllisyys tule ilmi opinnäytetyössämme.

Haastattelut tullaan suorittamaan joulukuun alussa 2016. Haastatteluihin olisi syytä varata noin puolitoista tuntia. Lähtökohtaisesti etsimme haastateltavia Uudenmaan- ja Kymenlaakson alueelta. Voitte esittää toiveita haastattelupaikan suhteen. Olemme valmiita joustamaan aikatauluissa.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan opinnäytetyöhön tai haluat lisätietoja, voit ottaa yhteyttä sähköpostilla.

Ystävällisin terveisin

Monika Järvinen ja Salli Harju
salli.harju@student.laurea.fi

Apukäsiä monikkoperheisiin

Stadin ammattiopistossa syksyllä aloittava ryhmä lähihoitaja/ perustason ensihoitaja -opiskelijoita olisi innostuneina tulossa auttamaan monikkoperheiden arkea.

Ajankohta on keskiviikot viikoilla 35-41 eli 31.8-12.10.2016

Mahdollisuus on ottaa opiskelijoita koko ajanjaksolle koko päiväksi tai aamupäivä/ iltapäivä.

Lähihoitajaopiskelijat tulevat perheisiin pareittain ja apukäsiä saa noin 10-12 perhettä.

Ilmoittautumiset sähköpostilla pe 12.8 mennessä osoitteeseen anne.naakka@stadinao.fi. S-postiin aiheeksi: TOP-JAKSO MONIKKOPERHEISSÄ. Tietoihin: perheen lapsimäärä, lasten iät, mahdolliset erityishuomioitavat asiat, TOIVE HOITOAJASTA (ap / ip/ koko päivä) sekä yht.tiedot (osoite, jotta tiedetään sijainti sekä puhelinnumero).

Saatuaan perheiden tiedot ja yhteystiedot opettaja Anne Naakka ohjaa sopivat opiskelijat ottamaan suoraan yhteyttä perheisiin ja sopimaan asiasta.

Monikot ulkopuolisen silmin

Tämän kertaisessa kyselyssä huhti-toukokuussa 2016 perehdyimme ulkopuolisten näkemyksiin monikoista. Kyselyyn osallistui 38 henkilöä, kiitos kovasti osallistumisestanne!

Ensimmäisenä pohdittiin, että kokeeko jäsenemme, että heidän tulee korjata ulkopuolisten näkemyksiä monikkoudesta. Vastauksena tähän voidaan todeta kyselyn perusteella, että kyllä kokee, 97 prosenttisesti.
Kun näin tämän kysymyksen, niin minulle tuli heti mieleen, jopa legendaariseksikin tituleerattu lause “siinä se menee kaksi, missä yksikin” – enkä oletettavastikaan ollut ainoa, joka on tämän lausahduksen kokenut. Suurin osa korjauksista kuitenkin liittyy identtisyyteen, sekä korjauksia olettamuksiin, joissa esitetään kaksosten toimivan ja käyttäytyvän samalla tavalla.
Kysyimme myös, että miten ulkopuoliset suhtautuvat monikoihin kotimaassa ja ulkomailla. Näihin vastaukset olivat hyvin positiviisia, eli esimerkiksi kotimaassa koettiin monikoiden herättävän paljon ihailua, hymyjä & iloa. Myös ihmiset lähestyvät helposti juttelemaan ja kertomaan omista monikkokokemuksistaan – oli heillä sitten itsellään kaksossisarrus tai he ovat vähintäänkin joskus tunteneet jotkut kaksoset. Toki mukaan mahtuu myös voivottelua ja “tuplavahinko” tyyppisiä tökeröitä kommentteja, mutta kyselyn perusteella hyvät kommentit ovat kuitenkin voiton vieneet näistä ikävistä kommentoijista.
Ulkomailla suhtautuminen monikoihin on kyselyn perusteella ollut yhtä positiivista tai yhtä neutraalia. Osittain jopa positiivisempaa ja varsinkaan negatiivista kommentointia ei mainita ulkomaan kokemuksissa ollenkaan. Pari kertaa mainittiin Aasialaisten kova kiinnostus monikoita kohtaan, jolloin monikkolapset saavat vaikka tahtomattaankin olla salamavalojen räiskeessä.
Kyselyssä kysyimme myös, että kuinka hyvin eri ulkopuoliset tahot erottavat monikot toisistaan ja toki samaa sukupuolta tai identtisillä kaksosilla tässä oli jakaumaa huomattavasti enemmän, kun taas eri sukupuolta olevat monikot ovat helpommin tunnistettavissa. Kyselystä ilmeni, että identtisiä monikoita huonoiten erottaa itseasiassa neuvolan henkilökunta. Hyvänä kakkosena tässä tulee naapurit. Samat tahot erottivat samaa sukupuolta olevat monikot myös heikoiten, mutta pienemmällä prosentilla kuin identtiset. Neuvolassa on myös sotkettu eri sukupuolta olevat monikot.
Kommenteissa kerrottiin paljon värikoodauksesta ja oli hauska lukea, että jo pelkän “kaksoset” sanan lausuminen sai ulkopuoliset pitämään lapsia ihan samannäköisinäkin. Niputtamista tapahtuu useissa eri yhteyksissä, kyselyn perusteella kuitenkin ehdottomasti eniten päiväkodeissa. Neuvolat koettiin myös tahoksi, jossa lapsia niputetaan ja sekoitetaan, että kummasta ollaan nyt puhumassa.
Halusimme tarkistella myös jäsentemme omaa suhtautumista ulkopuolisena monikoihin. Hauskinta olikin huomata, että näin me itsekin koemme hankaluuksia tunnistamisessa, kun kyseessä ei ole omat lapsemme:
“On monilla naapureilla ja muutamalla ystävällä. En taida osata katsoa monikkoutta ulkopuolisena. En erota yksiä naapurintyttöjä toisistaan, vaikka vanhempien mielestä ovat täysin eri näköisiä :D.”
Monikkous myös yhdistää ja näin ollen ulkopuolisena koettiin, että monikkouden pohjalta lähtee helpommin juttelemaan ja jakamaan kokemuksia muiden monikkoperheiden kanssa.
Kyselyyn vastanneet saivat jättää myös avoimia kommentteja asioista, joita ei pystynyt kyselyn kautta tuomaan esille, joista tässä muutamat poiminnat:
Erikokoiset kaksoset aiheuttavat hämmennystä, voiko kaksoset olla “kaksoset” jos toinen on 5 cm pidempi…
Ei kysytä lapsilta suoraan ‘mikä nimesi on?’ vaan kysytään ‘kumpi olet?’ näin tuskin tehdään sisaruksille… Ihmiset on ajattelemattomia, eivät tietenkään tarkoita olla töykeitä tms. Minulta kysyttiin kum tytöt olivat pieniä usein että ovatko koeputkilapsia. Aika rohkeaa. Itsrlleni tämä ei ollut kipeä aihe, sillä meille kaksoset tulibat iloisena yllätyksenä ja yksi tapaamani kaksosäiti opettikin että sanot vain että ovat “luomukaksoset”. Ja näin jatkossa teinkin 🙂 Mutta jollekin asia voi olla yksityisempi ja kipeäkin, eli kyllä sais jotain rajaa kysymyksilläkin olla.
Ulkopuoliset kokevat vielä itseänikin paljon enemmän niin, että kaksosten pitää saada samat asiat. Itse toivoisin että kummit / tädit ym. voisivat osallistua näihin erillisiksikasvamisen talkoisiin, mutta aina meille tulee samanlaisia lelupareja ja vaatekertoja. Toki niistä sikiää paljon vähemmän riitaa ja kinastelua kuin eriparitavaroista, että en sitten lopulta tiedä mikä on hyvä ja mikä vähemmän hyvä.
Loppuun vielä kommentti, johon on oikeastaan hyvä päättää juttu kuin juttu – kyllä monikkous on vain yhtä rikkautta!
Olen itse identtinen kaksonen ja minulla on epäidenttiset eri sukupuolta olevat kaksoset. Olen ehkä vähän huono vastaamaan tähän, mutta koen monikkouden rikkautena ja itse kaksosena olen kiinnostunut kuulemaan muiden kaksoset kokemuksista ja siitä miten he kokevat kaksosuuden. Itse tosiaan koen sen rikkautena.

Kiitos kesätapahtumaan osallistuneille!

Kiitos kaikille tapahtumaan päivän aikana osallistuneille! Oli oikein mukava päivä ja ohjelmaa näytti olevan sopivasti kaikenikäisille. Lähipäivinä on tulossa pieni kuvagalleria päivän tapahtumista.

Ruffle Armyn hurmaavia jättisaippuakuplia voi ihastella seuraavan kerran Helsinki-päivänä 12.6. Esplanadin puistossa.

Värikylpy 2016

Terveisiä värikylvystä

Maaliskuisena lauantaiaamuna innokas värikylpijäpoppoo kokoontui yhdessä haistelemaan ja maistelemaan, tutkimaan ja ihmettelemään keväistä keltapunaista väriloistoa!

Aurinko paistoi ulkona pilvettömältä taivaalta ja aurinkoinen oli tunnelma myös Kauklahden Kylätalo Palttinan jumppasalissa, kun vauvat ja taaperot pääsivät touhuamaan höyhenien, lankakerien ja pääsiäismunien kanssa.

Erityistä ihmetystä aiheuttivat omiin upeisiin taideteoksiin käytetyt tyrnihyydyke, marjateepussit sekä mehukeitot. Riemunkiljahdukset kajahtivat ilmoille, kun Laku ry:n värikylvettäjät Vuokko ja Liini puhaltelivat salin täyteen saippuakuplia.

Kotiinviemiseksi pakkasimme mukaan keltapunaiset taideteokset muistoksi näistä pienokaisten (ja innokkaiden äitien ja isien) kättentöistä!

Kiitos iloiset värikylpijät ja Liini & Vuokko

Kuva: Marko Pitkänen

 

Kaksostenpäivän keksit

Leivontasivusto Kinuskikissan pitäjä Sini Visa on itsekin kaksostyttöjen äiti. Valtakunnallista Kaksosten päivää (2.2.) varten hän ideoi vuonna 2013 leivonnaisen, joka korostaa niin kaksosten yhteyttä kuin erilaisuuttakin. Ihanan pehmeät suklaakeksit paistetaan niin, että ne sulautuvat yhteen, joka kuvaa kaksosten yhteyttä. Toisaalta osat ovat eri makuiset, joka korostaa kaksosten erilaisuutta. Taikinan voi jakaa kolmeen osaan ja käyttää tumman ja valkoisen suklaan lisäksi esimerkiksi maitosuklaata tai erivärisiä suklaarakeita, jolloin leivonnainen sopii myös kolmosten päivän (3.3) viettoon.

Ihanan pehmeät kaksoskeksit

  • 250 g margariinia tai voita
  • 5 ½ dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl kaakaojauhetta
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1 tl suolaa
  • 1 ½ dl sokeria
  • 1 ½ dl fariinisokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 munaa
  • 100 g tummaa suklaata rouheena
  • 100 g valkoista suklaata rouheena
  • 1 dl kookoshiutaleita (korvata voi kaurahiutaleilla, mantelirouheella/lastuilla tai muilla pähkinöillä)

Sulata margariini tai voi kattilassa. Yhdistä keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita sokerit hieman jäähtyneeseen margariinisulaan. Lisää joukkoon munat vispilällä sekoittaen. Lisää jauhoseos ja jaa taikina kahteen kulhoon. Lisää toiseen kaakaojauhe ja tumma suklaarouhe sekä ½ dl kookoshiutaleita. Lisää toiseen valkoinen suklaa ja ½ dl kookoshiutaleita. Sekoita taikinat tasaiseksi. Nostele lusikalla tai sormilla pyöritellen n. 2-3 cm halkaisijaltaan olevia palleroita pellille, tumma ja vaalea taikinapallo n. 1-2 cm päähän toisistaan. Taikina leviää, joten kaksoskeksien väliin kannattaa jättää tilaa. Paista 175 asteessa n. 10 min. Älä paista keksejä liian kauan, jotta ne jäävät pehmeiksi. Keksit kovenevat hieman jäähtyessään. Jäähtymisvaiheessa keksit ovat hauraita ja irtoavat helposti toisistaan, liikuta niitä varovaisesti!

Resepti löytyy myös osoitteesta http://www.kinuskikissa.fi/ihanat-browniesit, josta löytyy vinkkejä munattomaan ja gluteenittomaan versioon kommenttikentästä.

Keksit maistuvat sellaisinaan tai täytettynä jäätelöllä, tuorejuustotäytteellä, kreemillä tai ne voi kuorruttaa sokerikuorrutteella tai suklaalla.Vain mielikuvitus on rajana!

Vinkkejä kuorruttamiseen ja täyttämiseen löytyy Kinuskikissan sivuilta www.kinuskikissa.fi.