Lukemisen ilosta

Suomalaisten lasten ja nuorten lukutaidosta on viime aikoina ollut huolta. Viime vuoden Pisa-tutkimuksen mukaan peruskoulunsa päättäneistä 11 prosentilla ei ole riittävää lukutaitoa. Lukeminen on opettajien mukaan hitaampaa ja sanoja luetaan väärin, jolloin myös koko lause ymmärretään väärin. Tutkijoiden mukaan kehno lukutaito saattaa vaikuttaa syrjäytymiseen.

Lukuinnon kasvattamiseen on valjastettu useampiakin lukuhankkeita. Vanhempia kannustetaan lukemaan sekä lapsilleen että (näkyvästi) itselleen, ja lapsia houkutellaan kirjojen maailmaan lukudiplomihaasteilla. Tärkeintä lukemaan intoutumisessa lienee mielenkiintoinen aihe sekä (alkuun) tarpeeksi väljä tekstitys – eikä hienoista kuvituksistakaan haittaa ole.

Laajasta lastenkirjarepertuaaristaan tunnetun Timo Parvelan ja norjalaisen Bjorn Sortlandin yhteistyönä syntynyt Kepler 62 -sarja on mitä mainioin lukutäky – erityisesti pojille, joiden lukemisharrastuksesta tutkijat kantavat enemmänkin huolta. Kuusiosainen kirjasarja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa maailma on pimeä ja ankea. Lapset, jotka onnistuvat läpäisemään mahdottomalta tuntuvan tietokonepelin, Kepler 62:n, pääsevät ensimmäisinä matkalle kaukaiselle planeetalle, josta kaavaillaan uutta asumusta ihmiskunnalle. Matkaa toki varjostavat salaisuudet, sairaudet ja salamatkustajat, eikä erilaisten ihmisluonteiden yhteentörmäyksiltäkään voida välttyä. Pakollisen keventäviä vitsijuttuja kirjoissa ei vilise, ja onnellinen loppukin on paikoin vaarassa.

Parvelan ja Sortlandin vuorovedoin kirjoittamat kirjat jättävät kunkin osan lopussa lukijansa janoamaan jatkoa. Satakunta sivua ja Pasi Pitkäsen mahtavan oivalliset kuvitukset tekevät etenemisestä helppoa heikommallakin lukutaidolla. Iso suositus sarjalle!

Kirjasarjoissa on se hyvä puoli, että löydettyään maailman, jonka henkilöhahmojen parissa viihtyy, on ilahduttavaa tietää jatkoa olevan vielä tulossa. Soturikissat-sarjassa kirjoja ainakin riittää!

Soturikissat on salanimi Erin Hunterin kehittelemä maailma, jossa villikissalaumat asuttavat metsää ja kamppailevat omien klaaniensa puolesta. Ensimmäisessä, kuusiosaisessa kirjasarjassa, Ennustukset alkavat, seurataan kotikissasta villikoksi päätyvää Ruskaa.

Metsä on jaettu tiukasti reviireihin, joita hallitsevat neljä eri kissaryhmittymää: Myrsky-, Tuuli-, Joki- ja Varjoklaani. Klaanien sisäinen ja keskinäinen valtarakenne on ajasta ikuisuuteen siirtyneiden kissojen muodostaman Tähtiklaanin säätämää. Jokaisella nelijalkaisella on paikkansa ja tehtävänsä klaanissa. Ruska pääsee Myrskyklaanin riveissä osalliseksi valtakamppailua niin oman kuin muidenkin klaanien kanssa. Ystävyys, rakkaus ja salakähmäiset juonittelut pitävät tarinaa hyvin yllä.

Neljän klaanin kissoja ja heidän nimiään vilisee kirjan sivuilla niin paljon, että aluksi on hieman vaikea pysyä perillä, kenestä milloinkin kerrotaan. Onneksi kirjojen alussa on luettelo kustakin klaanista ja niihin kuuluvista karvatassuista. Ja kun sotureihin tutustuu, lukeminenkin helpottuu – ja mielenkiintoistuu.

Klaanien rakenteiden ja valtasuhteiden vaihtelua on jännittävää seurata. Nimenantotilaisuudet ovat upeita ja kissojen parissa tulee koettua niin iloisia kuin surullisiakin tunnetiloja, nelijalkoihin huomaa kiintyvänsä syvästi.

Erin Hunterin salanimen taakse kätkeytyy kuusi eri kirjailijaa. Moninaisten kirjailijoiden ansiosta Soturikissa-kirjasarjoja onkin onneksi vähintäänkin riittävästi. Tällä hetkellä kirjasarjoja on ilmeisesti seitsemän, ja kussakin niistä on vähintään kuusi-seitsemän kirjaa. Mauahtavaa, kuten Katti Matikainen sanoisi!

Sarah Crossanin Yksi on kaunis kertomus sieluun ulottuvasta sisaruudesta. Siamilaiset kaksoset, Grace ja Tippi, tahtoisivat olla tavallisia teini-ikäisiä tyttöjä; hankkia omia ystäviä ja kokea omia, yksityisiä rakkausseikkailujaan. Yhteenkasvaneilla siskoksilla moni asia on kuitenkin sattuneesta syystä aina ja ikuisesti jaettua.

Yksi on kauniisti säemuotoon kirjoitettu romaani. Lyhyet rivit ja väljä riviväli tekevät lukemisesta helppoa, vaikka kevyttä teksti ei kuitenkaan ole. Teini-iän ihastukset, erilaisten kokemusten raastava haaliminen ja epävarmuuden tuska painavat. Siamilainen kaksonen on ikuinen tuki ja turva, mutta myös paikoin hankala taakka.

Kirjoitusmuotonsa johdosta kirjaan on helpompi tarttua hitaammankin lukijan. Koskettavan tekstin kanssa tosin itse asiassa kannattaa viettää aikaa. Vaikka hyvinkirjoitettuja lauseita on mahdollista ahmia, itse koitin jopa vältellä loppuun pääsemistä.

Äärettömän kaunis tarina.

Timo Parvela, Bjorn Sortland, Pasi Pitkänen (WSOY):
“Kepler 62 Kirja yksi: Kutsu” (2015)
“Kepler 62 Kirja kaksi: Lähtölaskenta” (2016)
“Kepler 62 Kirja kolme: Matka” (2016)
“Kepler 62 Kirja neljä: Pioneerit” (2016)
“Kepler 62 Kirja viisi: Virus” (2017)
“Kepler 62 Kirja kuusi: Salaisuus” (2017)

Erin Hunter: “Soturikissat: Ennustukset alkavat” (Art House):
“Villiin luontoon” (2009)
“Tuli ja jää” (2009)
“Salaisuuksien metsä” (2010)
“Myrsky nousee” (2010)
“Vaarallinen polku” (2011)
“Pimeyden hetki” (2011)

Sarah Crossan: “Yksi” (Kustantamo S&S), 2018