Ammatin valopuolia

Tero Mielonen & Mari Ahokoivu: Maailmantutkijat (Ursa, 2021) 

“Tutkijoiksi kutsutaan ihmisiä, joiden työnä on selvittää, miten maailmamme toimii”.

Tero Mielosen kirjoittama ja Mari Ahokoivun kuvittama Maailmantutkijat esittelee eri alojen tutkijoita leppoisan lapsilähtöisesti. 

Tietokoneella pelaamista rakastaneesta Eduardosta tuli ilmastomallintaja; pienenä puissa kiipeillyt Claire päätyi etsimään uusia hyönteislajeja Amazonin sademetsistä; rikkoutuneita lelujaan korjannut Lin alkoi isona tutkimaan aurinkoenergian hyötyjä. Kirjan kautta tulevat tutuiksi niin tähtitieteilijän työvälineet ja tutkimuksen kohteet, arkeologin ammatin perusosat kuin psykologin mieltä luotaavat käsitteetkin. Kaiken kaikkiaan teos valottaa yhdentoista eri tutkijan ammatin monipuolista työnkuvaa. 

Nerokkaasti rakennettu kirja samaistuttaa lapsen erilaisten mielenkiinnon kohteiden kautta tutkimaan harrastuneisuuden mahdollisuuksia ammatiksi asti. Ahokoivun veikeä kuvitus ja mukavan väljästi taitettu kirja sisältää paljon asiaa ja kannustaa ottamaan niistä selvää vieläkin enemmän.     

Taianomaiset joululahjavinkit Potter-faneille

J.K. Rowling: “Harry Potter ja Viisasten kivi” (Tammi, 2021) 
J.K. Rowling: “Harry Potter ja Salaisuuksien kammio” (Tammi, 2021) 
Ulkoasu ja kuvitus: MinaLima 
Suomennos: Jaana Kapari 

J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjoista on maailmanmenestyksen myötä julkaistu lukuisia hienoja erikoisversioita. Taikasaagan 20-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistut uutuudet sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta, Viisasten kivestä ja Salaisuuksien kammiosta, sisältävät upeiden kuvitusten lisäksi lapsenomaista ilontunnetta herätteleviä paperitaideteoksia tarinoiden avainkohdista. Niin Tylypahkan kutsukirje, Viistokuja kaikkine putiikkeineen kuin hormipulverimatkustus ja Gilderoy Lockhartin muuttuvat muotokuvatkin avautuvat lukijan hypellettäviksi. 

Kirjan valloittavan mielikuvitusrikkaasta ulkoasusta vastaa Miraphora Minan ja Eduardon Liman perustama MinaLima -toimisto, joka on ollut mukana myös Harry Potter – ja Ihmeotukset -elokuvien graafisina suunnittelijoina.    

Tanis Gray: Harry Potter -neuleiden taikaa (Tammi, 2021) 
Kannen suunnittelija: Jukka Iivarinen 
Suomennos: Sirkku Viitanen-Vanamo 

Harry Potter -kirjat ja -elokuvat vilisevät toinen toistaan ihanampia asuja ja asusteita. Tylypahkan tupahuivit ja -villatakit, Weasleyn äidin kutomat jouluvillapaidat, Beauxbatonsin keeppi. Tanis Grayn Harry Potter Neuleiden taikaa -kirjan ohjeilla voi taikoa kaikki edellämainitut sekä liudan pipoja, käsineitä ja villasukkia, joita koristavat Potter-maailmasta tutut jutut: Salaisuuksien kammio -pipo, Odotum suojelius! -lapaset, Tunnusta väriä -huispaussukat. Puettavien lämmikkeiden lisäksi kirjan ohjeilla valmistuvat myös erilaiset pehmoeläimet, mukinlämmittimet kuin mobiletkin. 
 
Neuleohjeita on aloittelijasta vaativan tason taitajille, ja kirjan lopussa on myös apuohjeet tasolta toiselle pyrkiville. 

Norjalaista mytologiaa

Malin Falch: “Pohjantuli – Peikkolaakso” (Story House Egmont, 2021) 
Suomennos: Jonna Joskitt-Pöyry 

Malin Falchin Pohjantuli-sarjakuvasarjan ensimmäinen kirja, Peikkolaakso, esittelee rippikouluikäisen, reippaan oloisen ja seikkailuille alttiin Sonjan. Tytön suosikkieno saapuu konfirmaatiojuhliin ja antaa Sonjalle lahjaksi mystisen rintaneulan, jonka on löytänyt tutkimusmatkoiltaan. Mutta eipä aikaakaan, kun korun todellinen omistaja, Espen, tulee vaatimaan omaansa takaisin. 

Tarina vie Sonjan “toiselle puolelle”, Peikkolaaksoon, jossa hän tapaa puhuvia eläimiä, kiukkuisia pikkupeikkoja ja isompia, pelottavia yksilöitä. 168-sivuisen tarinan hahmot ja maailma on rakennettu taiten ja saavat paikoitellen aikaan Peter Panmaisia mielleyhtymiä. Hieman liian avoimeksi tosin jää, mikä on Sonjan tehtävä Peikkolaakson puolella ja kuinka hän lopulta pääsee takaisin omaan maailmaansa – vai pääseekö?    

Trondheimissa varttuneen Malin Falchin Pohjantuli on äärimmäisen kaunista katsottavaa. Sulavan notkealla viivalla piirretyt hahmot ja taidokkaasti maalatut taustat ovat mahtava osoitus korkeatasoisesta sarjakuvataiteesta.  

Lukemaan houkutteleva sarjakuva

Aaron Blabey: Hurja Jengi (Into kustannus, 2020 ja 2021)
Suomennos: Annukka Kolehmainen

Australialaisen Aaron Blabeyn kasaama Hurja jengi on valloittanut maailmaa jo vuodesta 2015 ja Suomeakin keväästä 2020. Lukemaan opetteleville suunnatut sarjakuvakirjat ovat pysytelleet New York Timesin Bestseller-listalla viikkokaupalla ja kirjoja on myyty jo yli 10 miljoonaa neljässäkymmenessä eri maassa. 

Hurja jengi koostuu herroista Susi, Piraija, Käärme ja Hai. Entiset pahikset päättävät sarjan alkaessa tehdä täyskäännöksen ja ryhtyä keinoja kaihtamatta hyviksiksi – mikä ei olekaan ihan niin helppo homma. Sankaruuden tielle asettuu nimittäin jos jonkinlaisia hulluja tiedemiehiä ja zombikissaklooneja. 

Maltillinen tekstimäärä, ilmeikäs fontti ja selkeä kuvitus ovat omiaan innostamaan uusia ja harvemmin lukevia. Tapahtumat rullaavat eteenpäin lumivyöryn tavoin ja jengin keskinäinen sanailu on huvittavaa. Ei siis ihme, että piirroselokuvankin on huhuttu olevan ainakin jo tuotannossa. 

Lukemista nuorille

Joonas Riekkola: Silkkomaahan kadonneet (Karisto, 2021) 
Kansi: Karin Niemi 

Suuren kato- ja kuivuuskauden jälkeen Ilveksen vanhemmat ovat lähteneet etsikkoryhmänsä muassa karuun ja vaaralliseen Silkkomaahan paremman tulevaisuuden perässä. Mummonsa hoiviin jätetty Ilves on nuori kapinallinen ja tahtoo selvittää palaamattomien vanhempiensa kohtalon. Hän saakin sysäyksen tutkimusretkelleen, kun löytää metsästä kuolleen vanhuksen ja tämän listineen hopeahiuksisen robottityttö Ainon.  

Aino ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan paha, sillä hänet on alunperin ohjelmoitu ihmisten auttamiseen, mutta viekkaat roistot vain ovat käynnistäneet hänet väärin. Aino lähtee Ilveksen matkaan, koska tarvitsee itselleen latausta, ja kaksikon kimppaan lyöttäytyy myös Ilveksen orastava mielitietty Västäräkki

Kolmikko kohtaa ympäristökatastrofin jälkeisessä Silkkomaassa toinen toistaan mutatoituneempia hirviöitä, enemmän tai vähemmän vihamielisiä ihmisryhmiä sekä omat pelkonsa ja epävarmuutensa. 

Joonas Riekkolan esikoiskirja Silkkomaahan kadonneet vie nuoret lukijat Mad Maxiä vivahtavaan scifiseikkailuun, jossa käänteitä ei puutu. Vauhdin tiimellyksessä herätellään myös pohtimaan luonnon tuhoamisen vaikutuksia.  

Päivi Haanpää, Marika Riikonen (toim.): Likainen tusina -novelleja (Art House, 2021) 
Kansi: Samppa Ranta 

Päivi Haanpään ja Marika Riikosen toimittama novellikokoelma Likainen tusina sisältää kaksitoista novellia kahdeltatoista eri kirjailijalta. Kuten tekijänsä, nuorille suunnatun ryppään tarinat ovat keskenään ilahduttavan moninaisia, kun kukin kirjailija tuo tehtävänannoksi saamansa likaisuuden käsitteen esiin haluamallaan tavalla. 

Krav magan hikisyyttä, ystävyyden tasapainoa horjuttavaa kateutta, äärimmilleen viedyn tekoälyn tirkistelevyyttä. Pelkoa, halua ja häpeää. Ja oikean ja väärän puntarointia. 

Monesti likaisuuden teema jää myös lukijan itsensä löydettäväksi, joskaan se ei päätarkoitus olekaan. Päätarkoitus lienee saada nuoret tarttumaan kirjaan hieman lyhyempien kertomusten houkuttamana ja ikäistensä maailmaa peilaavina.

Ainakaan tekijöidensä ammattitaidosta tavoite ei jää kiinni, sillä useimmilla teoksen tarinanpunojilla on taustallaan hyllyrivillinen aiempaa tuotantoa ja toinen näistä ansaittuja palkintoja.    

Lahjaksi hyvinvointia

Stefanos Xenakis: “Lahja – Miten nauttia elämästä ja nähdä ihmeitä kaikkialla” (Gummerus, 2021) 
Englanninnoksesta suomentanut Jade Haapasalo 

“Useimmat ihmiset näkevät, mutta vain harvat havainnoivat”. 

Kreikkalaisen Stefanos Xenakiksen Lahja on muistutus elämän pienten asioiden huomioimisesta. Sen sijaan, että ihminen kulkisi rutiininomaisesti aamusta iltaan ja päivästä toiseen, Xenakis tuo pienten arkipäiväisten tarinoidensa kautta esiin toisenlaisen tavan hahmottaa elämää: lahjana, joka tulisi avata. 

Xenakis muistuttaa kuinka tärkeää on kunnioittaa vanhempiaan – ja kertoa se heille; miten huumorin avulla selviää pidemmästäkin pankkijonosta – ja epäilyttävistä ennakkoluuloista huolimatta jonon päässä saattaakin odottaa kaikista ystävällisin virkailija; ja miten usein oikeastaan vedämmekään herneen nenään lähes olemattomista syistä ja pilaamme sillä sekä oman että mahdollisesti jonkun toisenkin päivän – sen sijaan, että ohittaisimme ärtymyksen aiheuttajan olankohautuksella ja jatkaisimme päiväämme paremmalla tuulella.   

Xenakis on pitänyt päivittäisistä ilon ja kiitollisuuden aiheistaan päiväkirjaa, “Ihmeiden muistikirjaa”, viimeiset kymmenen vuotta. Sen myötä hän on oppinut havainnoimaan niitä päivistään yhä helpommin ja yhä enemmän. 
Mitäpä, jos antaisi isänpäivälahjaksi  – tai joululahjaksi itselleen tai ystävälle – muistikirjan, johon koota omia ilon huomioitaan? 

Helena Hallenberg: “Aivo-Qigong – Harjoita mielesi toimintaa ja terveyttä” (Bazar, 2019) 
Kansi, ulkoasu ja piirrokset: Susanna Appel

Liikunta on tutkitusti aivojen paras huoltaja. Liikunta vaikuttaa osaltaan myös muihin sisäelimiin, kuten munuaisiin ja sydämeen, joilla taas on edelleen vaikutusta aivoihin. Niin ikään hengityksen sujuva virtaus auttaa aivojen verenkiertoa ja hapensaantia sekä vahvistaa kehon koordinaatiota.   

Helena Hallenberg on koostanut muilta oppimistaan ja itse hyväksi havaitsemistaan liikkeistä sarjoja, jotka säännöllissä harjoituskäytössä edesauttavat niin aivojen, sydämen ja munuaisten toimintaa kuin helpottavat stressiä ja korkeaa verenpainetta. 

Hallenbergin kehittelemä Aivo-qigong esittelee havainnollisin piirroksin ja selkein kuvauksin 20 rauhallista liikettä, jotka ovat kiinalaisten perinteiden pohjalta saaneet nimensä eri eläinten mukaan. Laiska apina notkuu oksalla; kilpikonna katsoo taivaaseen; tiikeri venyttelee käpäliään. Mielikuvat auttavat mukautumaan liikkeisiin. Paitsi eläimistä, liikesarjat sisältävät vaikutteita myös tanssista ja kamppailutaidoista. Harjoitteissa käytetään koko kehoa, mikä aktivoi tasaisesti aivojen eri osia. Liikkeiden välissä esitellään myös akupisteitä aktivoivia ja avaavia hierontatekniikoita. 

Kirjassa käydään läpi harjoitteisiin valmistautuminen, harjoitusten perusteet sekä mahdolliset rajoitukset liikkeiden tekemiseen. 


Ilahduttavan opettavainen FIFA 22

Electronic Artsin julkaisema ja kehittämä FIFA 21 on ollut meillä viime kesän jalkapallon EM-kisoista lähtien aktiivisessa käytössä, ja sen vaikutukset myös reaalimaailman jalkapallokiinnostukseen ovat olleet valtaisat. Pelin kautta tutuksi tulleet hyödylliset pelaajaharjoitteet ovat olleet käytössä lähikentällä ja erilaisia taitoharhautuksia on toistettu ilostuttavan ahkerasti olohuoneessakin. 

Lokakuun alussa julkaistu FIFA 22 tuo kotistadioneille uuden hypermotion-teknologiansa ansiosta entistä realistisemman näköiset pelaajat, sulavammat animaatiot ja tasapainotetumman hyökkäys-puolustus -pelin, jossa bottipelaajia ei enää ohitetakaan vain muutamalla tatinpyöräytyksellä. Monipuolisen pelin mukana pääsee tutustumaan yli 17 000:een pelaajaan yli 700:sta tiimistä, ja tokihan oikeita pelaajia on scoutattu myös netin kautta ja kyseisten herrojen viikko- ja vuosipalkat ovat tiedossa. Lajin isojen nimien ohella tutuksi on tullut liuta vasta uransa alussa olevia lupauksia.  

Perus Kick off -matsien lisäksi pelaaja pääsee Career moden kautta etenemään itserakentamallaan hahmolla pukuhuoneen perältä huippujoukkueiden tähtipelaajaksi tai kaikkien kunnioittamaksi valmentajaksi. Kenties odotettuimpana uutuutena mukana on Create a club, jossa voi luoda oman joukkueen pelaajapaitoineen, stadioineen ja kannustushuutoineen päivineen. Virtuaalinen valmentajaura näyttää opettaneen lapsille niin rahankäyttöä, järjestelytaitoa kuin aikatauluttamistakin – varsin hyödyllisiä taitoja siis. 

Ultimate Team -muodossa availlaan keräilykorttien tapaisia paketteja, joista saa pelaajia ja stadioneiden kustomointimahdollisuuksia. Paketteja voi myös ostaa pelirahalla (joita saa pelatuista otteluista, suoritetuista tehtävistä tai oikealla rahalla). Pakettien kautta koostetuilla tiimeillä voi pelata joko botteja tai oikeita pelaajia vastaan. 

FIFA on siitäkin suotuisa peli, että sitä voi pelata sekä yksin että useampi pelaaja samaan aikaan. Netin välityksellä (ja Playstation+ -kuukausimaksulla) pelatuissa Pro Clubs -otteluissa jopa jokaisella pikselipelaajalla voi olla oma ohjaajansa.    

Edellisen vuoden versioon verrattuna valikkojärjestelmä ja suurin osa ohjausyhdistelmistä on pysynyt luonnollisesti ennallaan. Menut ovat selkeän värikoodauksensa ansiosta myös varsin havainnollistavat.

Väkivallattomana pelinä FIFA 22 soveltuu perheen pienemmillekin, jotka oppinevat ohjailun kultaisen taidon usein vanhempiaan nopeammin. Mikäli virtuaaliviheriöille ei ole astunut jalallaan kertaakaan, ei hätää, tutoriaalivalmentaja opastaa pelikuvioihin askel kerrallaan.

  

Koko perheen pelejä

Haaste 2 (Tactic)
Ikäsuositus: 8+ 
Pelaajia 3-6 
Peliajan voi valita itse
 

Haaste 2 -peli mittaa pelaajien taitoja niin älyllisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. Osallistujien tarkoituksena on suorittaa vuorollaan tehtäviä, joiden onnistumisesta muut pelaajat lyövät vetoa. Voittokerroin on sitä suurempi, mitä enemmän valuuttaa uskaltaa laittaa likoon. 144 aktiivista haastetta yllyttävät toiminnallisiin suorituksiin, 144 passiivista tehtävää taas edellyttävät kiperää ajatustoimintaa. Monipuolisissa tehtävissä on mukavasti myös mahdollisuus juniorivaihtoehtoihin.

Vuoden 2017 partypeli -finalistiksikin valittu Haaste 2 on aivan älyttömän hauska, ja jokainen henkilö iästä riippumatta odotti vuoroaan innoissaan. Erityisesti aktiiviset tehtävät olivat lasten suosikkeja, ja ennalta puolen tunnin pituiseksi määritetty peliaika ylitettiin riemukkaasti. 

Perhe Alias (Tactic)
Ikäsuositus: 7+
Pelaajia 3-8
Peliaika 45+ min 

Sanaselityspeli Alias on varmasti kaikille tuttu seurapeli, jossa tarkoituksena on selittää sanoja omalle parilleen niin, että tämä ymmärtää vihjeet. Perhe Aliaksessa ei ole vakipareja, vaan tiimitoveri vaihtuu spinnerin pyöräytyksellä. Nimensä mukaisesti koko perheelle tarkoitetussa pelissä selitettäviä sanoja on sekä helpompia että vaikeampia ja oman hauskan lisänsä peliin tuovat villit kortit ja lasten kortit

Perhe Aliaksen tapa vaihtaa pareja sattumanvaraisesti joka kierroksella on todella mukava, ennalta sovitut tiimit kun saattoivat taannoin aikaansaada melkoisen totisiakin kamppailuja. Lasten kanssa sanoilla pelaaminen on myös todella opettavaista – ja mikä tärkeintä: hauskaa. 

Pako kummituslinnasta (Tactic)
Ikäsuositus: 7+ 
Pelaajia 2-4 
Peliaika 20+ min   

Lokakuun pimeneviin iltoihin sopii hienosti Pako kummituslinnasta -lautapeli, jossa yksi pelaajista piiloutuu pelilaudan ruudukkoon ja muut yrittävät kummituksina etsiä hänet. Mitä pidempään kummituksia pystyy välttelemään, sitä enemmän kerää pisteitä. 

Pako kummituslinnasta toimii periaatteessa kuin laivanupotus, jossa muut rajaavat hakuammunnalla piiloutujan lymypaikkaa. Ainoastaan sekä tyhjien että piiloutujan mahdollisen olinpaikan merkitseminen samanlaisilla merkeillä aiheutti hieman epätietoisuutta. 

Maailman lapset (Tactic) 
Ikäsuositus: 5-10 vuotta 
Pelaajia 2-6 
Peliaika 15+ min 

Perheen pienemmille suunnatussa Maailman lapset -pelissä tutustutaan kuvien ja kysymysten avulla maailman eri kansoihin ja kulttuureihin. Pelisäännöt ovat yksinkertaiset ja kaverilta voi aina pyytää apua, jos ei itse tiedä vastausta.
 
Pelin sääntöjä voi melko vapaasti muokata osallistujien iän mukaan ja pidempien merimatkojen taittamisessa se lieneekin tarpeen, sillä muuten mielenkiintoisia ja hauskoja kysymyksiä ei pääse pohtimaan tarpeeksi usein. Plussaa pelin mukavasta ulkoasusta. 

Klassikkoainesta

Louisa May Alcott: Pikku naisia (Art House, 2021) 
Suomennos: Sari Karhulahti  
Kansikuva: Anna Bond 

Louisa May Alcottin Pikku naisia kuuluu kirjoihin, joihin voi uppoutua. Alcottin selkeän kuvailevan kielen kautta lukija pääsee Marchin perheen sisarusnelikon pariin lämpimän takkatulen ja dramaattisten näytelmäesitysten ääreen. 

Kirjailijan omaan lapsuuteen perustuva ja alun perin vuosina 1868 ja 1869 kahtena kirjana ilmestynyt teos esittelee Marchin perheen lämpimän ja järkevän äidin sekä tämän neljä keskenään hyvin erilaista tyttöä. Perheen isä toimii rintamapappina Yhdysvaltain sisällissodassa, mutta on läsnä tyttöjensä elämässä kirjeiden kautta.   

Vanhin tytär, Meg, on (itse)tietoinen iästään ja toivookin löytävänsä pian hyvän miehen ja perustavansa perheen. Poikatyttö Jo haaveilee kirjailijuudesta ja karttaa kaikkea naismaista turhuutta. Ujo ja herkkä Beth toivoo kaikille pelkkää hyvää jättäytyen itse mieluiten taka-alalle. Nuorin Amy on hieman turhamainen sekä taiteellisesti lahjakas. Nelikon elämä saa naapuriin muuttavasta Lauriesta oivallisen lisän teatteriesityksiinsä – ja innokkaan, mutta kohteliaan ihailijan (etenkin) Jo’lle. 

Sisarusten elämästä löytyy luonnollisesti koko kirjo tunteita; sydänalaa korventavaa ihastumista ja katkeraa pettymistä, raivostuttavaa ärsyyntymistä ja sydäntäsärkevää surua, mutta myös kepeää iloa ja rauhoittavaa toivoa. 

Pikku naisia jaksaa ihastuttaa vuosisatojen jälkeenkin. Anna Bondin huikean kaunis kansikuva on omiaan houkuttelemaan kirjan pariin yhä uusia lukijoita. 

J.M. Barrie: Peter Pan (Art House, 2021) 
Suomennos: Sari Karhulahti 

Peter Pan, poika, joka ei koskaan tahtonut kasvaa aikuiseksi. Miten ihastuttavan riemastuttava J.M. Barrien vuonna 1911 kirjoittaman tarina on vielä – ja ehkä erityisesti – tänäkin päivänä. Barrien kerronta on mahtavan ilkikurista ja suoruudessaan houkuttelevan mukaansatempaavaa. 

Peter Pan on hurmaavan vetävä päähahmo, jonka jokaista liikettä ja mielen oikkua hänen muodostamansa joukkio, Kadonneet pojat, seuraavat kuin krokotiili Kapteeni Koukkua. Peter saa houkuteltua myös Darlingin perheen lapset Wendyn, Michaelin ja Johnin mukaansa Kaukamaahan (toisissa suomennoksissa Mikä-mikä-maahan), jossa kaikki on aluksi jännittävien seikkailujen sävyttämää. 

Äidin rooliin hyvillään asettautuva Wendy alkaa sukkien parsinnan, mielikuvituslounaiden valmistuksen ja iltasatujen kerronnan lomassa unohtaa vanhempansa. Mutta mitä tapahtuu, kun Wendy ja hänen veljensä haluavat lähteä kotiin ennen kuin on liian myöhäistä? 

Toisin kuin Disneyn silotellummat kirja- ja elokuvaversiot, alkuperäisteos piirtää kuvan verrattoman rohkeasta, mittaamattoman itsetyytyväisestä ja jonkin verrankin tarkkaavaisuushäiriöisestä pojasta, joka vakuutteluistaan huolimatta kaipaa äitiään, jota ei muista. Verenhimoisten merirosvojen miekkojen kalskeessa ja sotapolulla marssivien punanahkojen hyytävien huutojen lomassa Barrie kertoo koskettavan tarinan vanhempien rakkauden tärkeydestä.    


Lautapelejä koko perheelle

Second Chance (lautapelit.fi) 
Ikäsuositus: 8+ 
Pelaajia 1-6 
Peliaika 10-15 min
 

Tetris-tyyppiset pelit ovat aina olleet henkilökohtaisia suosikkejani. Niin tälläkin kertaa. 

Uwe Rosenbergin kehittelemässä Second Chance -pelissä on ilahduttavan helpot säännöt: valitse aina kahdesta kuviosta toinen, piirrä se ruudukkoosi, täysin ruudukko voittaa. 

Kuvioita voi asetella 9×9-kokoiseen ruudukkoon haluamallaan tavalla, vaikka peilikuvana, mutta ei toistensa päälle. Mikäli kumpikaan esille käännettävistä kuvioista ei sovi juuri sinun ruutukaavaasi, nimensä mukaisesti peli antaa vielä toisen mahdollisuuden yksilöllisen lisäkortin muodossa. 

Ihanaa, että peliä varten ei myöskään tarvitse raivata koko pöytää (tai mattoa) tyhjäksi, vaan pelialue voi olla hyvinkin pieni. Lisäksi laatikossa ollessaankin Second Chance vie kiitettävän vähän tilaa (13cm x 18cm x 4cm). Ja mikäli peliruudukot sattuvat loppumaan, on uusia alustoja helppo napata ruutuvihkosta. 

Palikkapeli onkin ansaitusti vuoden 2020 perhepelien voittaja. 

EXIT pakohuonepeli – Kielletty linna (lautapelit.fi) 
Ikäsuositus: 12+ 
Pelaajia 1-4 
Peliaika 45-90 min    
Vaikeustaso 4/5 

Inka ja Markus Brandin juonima Kielletty linna -pakohuonepeli tarjoilee mukavaa aivojumppaa hieman varttuneemmille. Kuten pakohuonepeleissä yleensä, pelin tarkoituksena on ratkoa arvoituksia ja pähkäillä itsensä ulos ansasta, tällä kertaa idyllisen vuoristokylän keskiaikaisesta linnasta.  

Mikäli pakohuonepelit eivät ole entuudestaan tuttuja, punaisen langan alkupään löytäminen saattaa olla hieman haastavaa. Onneksi vihjekortit ovat sallittuja ja joukkuepelillä pärjää. Ja rohkeudella. Kielletty linna on tarkoitettu pelattavaksi vain kerran, joten vihjeet ovat vapaata riistaa saksimiselle. 

Henkilörajoitus on 1-4 pelaajaa, mikä onkin ymmärrettävää, sillä vihjeitä kätkevät kuvat ovat kooltaan melkoisen pieniä. Ikäsuosituksen 12 vuotta selittynee kyseisen pelin vaikeustasolla (pienemmät tarkkasilmäiset eivät jaksaneet odottaa arvoituksen ratkeamista). Iäkkäämpien illanviettoon kotisohvalta osallistava pakohuonepeli sen sijaan on omiaan. Ja mikä parasta, seikkailu näyttäisi jatkuvan muilla pelilaudoilla. 

 

Keskustelua kirjoista

Kirsi Ranin: Lukupiiri, Kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika (Nemo, 2021)

Siinä missä lukeminen oli esimerkiksi 1800-luvulla harvojen huvia (ja tuolloinkin usein vain uskonnollisten tekstien sävyttämää), viime vuosina erilaiset lukupiirit ovat nauttineet uudesta kukoistuskaudestaan. Yli kymmenen vuotta sitten Kirsin Bookclub -lukupiirin perustanut Kirsi Ranin avaa Lukupiiri-kirjassaan, miksi ja miten kirjoista keskustelu voi muuttaa elämää.   

Lukupiirissä ehkä piristävintä – ja toisinaan ärsyttävintä – on, että sen myötä tulee luettua kirjoja, joita ei muuten lukisi. Sattuman kautta saattaa löytää uuden lempikirjansa.  Kirjoista keskustelu auttaa paitsi pohtimaan ja perustelemaan omia mielipiteitään myös avartamaan lukukokemustaan, kun kuulee, miten eri tavoin ihmiset lukevat ja ymmärtävät saman tekstin. Muut saattavat kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, joita et itse lukiessasi huomannutkaan. Kirjat ovat lisäksi äärimmäisen hyvä syy tavata säännöllisesti vanhoja ystäviä – ja jos oikein hyvin käy, kirjoista keskustelun lomassa saa myös uusia.  

Ranin kertoo käytännön kokemuksen kautta oppimiaan vinkkejä, miten lukupiiri pyörii parhaiten. Miten luettavat teokset valitaan; kuinka usein ja missä tavataan; mitä oheistoimintaa ja rekvisiittaa keskustelussa tarvitaan – vai tarvitaanko? Kirjassa on ehdotus lukupiiri-illan ohjelmakululle ja varoitus kirjakokoontumisten yleisimmistä haasteista ja sudenkuopista. Lopuksi Ranin listaa parisensataa hyväksi havaittua opusta aihealueittain ja sivuilla on tilaa myös omille muistiinpanoille ja lukupiirin pöytäkirjoille.

Varsinkin sosiaalisessa mediassa hurjaa suosiota niittänyt Maisku Myllymäen Holly-kirja voisi olla oivallista lukupiiriluettavaa.

Maisku Myllymäki: Holly (WSOY, 2021) 
Kannen graafinen suunnittelu: Anna Makkonen

Maisku Myllymäen esikoisteos Holly on vahva kertomus kahdesta toisilleen tuntemattomasta ja täysin erilaisesta naisesta. 

Äitinsä tiukkojen raamien puitteissa elänyt Eva lähtee tekemään lehtijuttua erakoituneesta näyttelijättärestä, Hollysta, joka on kertonut nähneensä yksityissaarellaan harvinaisen lintulajin, vihermehiläissyöjän. Viittäkymppiä lähenevä suorasukaisen räväkkä ja näennäisesti mitään häpeilemätön tähti elelee saarellaan kuin estradilla. Siivekkään harvinaisuuden sijaan Eva päätyykin tarkkailemaan kaftaanissaan liihottelevaa entistä katseidenkääntäjää.  

Kerrontaa jaksottavat lyhyet poliisikuulustelut, jotka saavat lukijan janoamaan lisätietoa tapahtumista. Myllymäki punookin tietotulvaisilla lauseillaan jännitettä, joka kasautuu naisten välille kuin myrskypilvet taivaanrantaan. Viiniä virtaavat illat saavat Evan padot murtumaan vähä vähältä, ja hän huomaakin lopulta käyttäytyvänsä kuin toinen ihminen.    

Maisku Myllymäen esikoisteos pyöräyttää näyttävän piruetin parrasvalojen loisteessa.

Makrameeta syksyyn

Makramee-solmeilutekniikka pulpahtaa aina aika ajoin pinnalle. Äitini teki solmeilutöitä minun ollessani pieni, minä solmeilin ystävärannekkeita alakouluikäisenä ja viime vuonna kuvasin ystäväni tekemiä makramee-koruja. Alussa langat saattavat mennä ärsyttävästi umpisolmuun (tai ainakaan tekeleet eivät näytä siltä kuin mallikuvissa), mutta harjoituksen myötä makramee on lähes meditatiivista puuhaa pimeneviin iltoihin, ja monet solmumallit luonnistuvat pienemmiltäkin sormilta.  

Gwenaël Petiot: Kaunista asusi makrameella – 17 upeaa solmeilutyötä (Moreeni, 2021) 

Etelä-Amerikasta oppinsa ammentanut ranskalainen Gwenaël Petiot on vienyt upeita makramee-töitään myös Pariisin muotiviikkojen parrasvaloihin. Kaunista asusi makrameella -kirjassaan Petiot perehdyttää lukijan solmeilutekniikan saloihin yksityiskohtaisen selkeillä kuvilla. Teoksessa käydään läpi tarvittavat materiaalit (lankojen ei esimerkiksi tarvitse olla nimenomaan makramee-lankoja) sekä solmeilutekniikan perussolmut. Opuksesta löytyy ohjeita muun muassa kauluskoristeisiin, hiuspantoihin ja laukkuihin, ja mallit on jaettu vaikeustasoltaan helppoihin, keskivaikeisiin ja vaativiin. 

Perustekniikat opittuaan malleja voi muunnella myös itse ja keksiä niille erilaisia käyttötarkoituksia. Täytynee kuitenkin muistaa Petiot’n ohje: Kärsivällisyys on avain onnistumiseen. 

Amy Mullins & Marnia Ryan-Raison: Intohimona makramee, 24 helppoa makrameemallia kotiin ja puutarhaan (Mäkelä, 2018) 

Australialaiskaksikko Amy Mullins ja Marnia Ryan-Raison opastavat Intohimona makramee -kirjassaan käyttämään solmeilutekniikkaa erilaisiin kodin sisustus- ja käyttöesineisiin. Tämänkin kirjan alussa käydään yksityiskohtaisesti vaihe vaiheelta läpi makrameen perussolmutyypit ja esitellään yleisimmin käytetyt materiaalit. 

Kirjan opein valmistuvat niin pöytätabletit, kukka-amppelit kuin oviverhotkin. Työmalleista löytyy ilahduttavasti sekä aloittelijan että jo kehittyneemmänkin solmuvelhon versiot. Iso(hko)ina sisustuselementteinä lankamenekki on töissä toki melkoinen. Kannattaakin opetella luomuksiin vaadittavat solmeilutavat etukäteen harjoituslangoilla. 

Uupumuksesta takaisin elämään

Juhani Mattila: Uupumuksesta takaisin elämään (Kirjapaja, 2021) 
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Jokainen uupunut on omanlaisensa, kuten on uupumuksesta parantuminenkin. Psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattila valottaa uudessa kirjassaan kuitenkin yleisimpiä syitä, jotka johtavat yksilöitä uupumukseen sekä keinoja, joilla löytää tiensä ulos sen syövereistä. 

Uupuminen on Mattilan tutkimusten mukaan prosessi, jossa kognitiiviset kyvyt heikkenevät; muisti pätkii, aloitekyky ja uusiin asioihin ryhtyminen vaikeutuvat. Tilaa kuvaa myös käsite “brain fog”, aivosumu. Kun ihminen kadottaa uupumukselle itsensä, hänen on vaikea olla yhteydessä myös muihin – mikä osaltaan kiristää noidankehää yhä tiukemmalle. 

Uupumuksen ennaltaehkäisyn kannalta olisi tärkeintä huomata merkit ajoissa. Väsymys, unettomuus ja tyhjyyden tunne saattavat olla aluksi niin ohimeneviä, ettei niitä ota todesta. Periksiantamaton suomalainen saattaa myös sisun voimalla suoriutua (työ)tehtävistään jopa keskimääräistä paremmin, mutta se, mikä Mattilan mukaan uupuneelta uupuu on hänen sielullisuutensa. Ongelma, joka ei näy päällepäin, mutta jonka seurausta kaikki oireet kuitenkin ovat. 

Uupumus näyttäisi vaanivan eritoten erityisherkkiä, jotka taas yrittävät osaltaan pärjätä tukahduttamalla ikävämpiä pettymyksen, katkeruuden ja häpeän tunteitaan. Mattila kehottaa kuitenkin tunteiden taka-alalle painamisen sijaan nimenomaan säilyttämään herkkyyden juuri tuntea ja tunnistaa niitä hankalampiakin tunteita. Ahdistuksen kokeminen on hänen mukaansa positiivinen merkki, sillä se todistaa, että ihminen on sielullisesti elossa.     
 
Keskeisintä uupuneelle olisi löytää elämäänsä jälleen merkitystä; asioita, jotka kokisi tärkeäksi ja jotka synnyttäisivät uutta innostusta ja energiavirtaa, lataisivat akkuja. Henkilön olisi tärkeää kokea myös itsensä jälleen itsetuntoa kohottavan merkitykselliseksi. Mattila kehottaa valjastamaan avuksi muun muassa onnellisten aikojen muistelun, tietoisuustaidot, unelmoinnin ja kilpailunhalunkin, sillä ihmisen motivaatio syntyy tarpeesta onnistua.  

Uupunut kaipaa toipuessaan myös läheisyyttä, sen tuomaa lohdutusta, tukea ja turvaa. Sillä jokainen meistä kaipaa tulla nähdyksi, huomatuksi ja arvostetuksi. 

Cruella

Disneyn uusin live action -elokuva, “Cruella”, on sanalla sanoen mahtava!

Cruella
Ohjaus: Craig Gillespie
Käsikirjoitus: Dana Fox ja Tony McNamara
Kesto: 134 min
K-12
Ensi-ilta: 28.5.2021

Cruella kertoo alunperin Dodie Smithin lastenkirjasta ja sittemmin Disneyn vuonna 1961 julkaisemasta 101 dalmatialaista -animaatioelokuvasta tunnetun ilkiöttären, Cruella de Vilin, taustatarinan. Elokuva valottaa, kuinka sinnikkäästä Estellasta kuoriutuu muotitietoinen oman polkunsa kulkija.

Mielenkiintoinen tarina pitää sisällään arvoituksen, joka paljastuu muutaman mutkan kautta ilahduttavasti vasta loppumetreillä.

Ilmeikäs Emma Stone on oivallinen valinta kapinallisen Cruellan rooliin, ja kaksinkertainen Oscar-voittaja Emma Thompson (Talo jalavan varjossa ja Järki ja tunteet) on äärimmäisen viihdyttävä kopean paronitar von Hellmanin roolissaan.

Elokuva tarjoaa karkkia niin silmille kuin korvillekin. Tarina sijoittuu nimittäin 70-luvun Lontooseen, jossa punk rock parhaillaan nostaa päätään, joten ääniraidalla pauhaavat kutkuttavasti aikakauden mahtihitit. Niin ikään kaksinkertainen Oscar-voittaja Jenny Beavan (Mad Max: Fury Road ja Hotelli Firenze) taas on loihtinut näyttelijöiden vaatekerroista kerrassaan upeita.

Elokuvan ompelukohtaukset olivat itse asiassa niinkin mukaansatempaavia, että innostivat minutkin kaivamaan ompelukoneeni komeron kätköistä.

Elokuvan ikäraja on 12, ja menevä tarina vedonneekin enemmän perheen varttuneempaan puoleen. Cruella ja eritoten Emma Stonen roolisuoritus tuovatkin ajoittain mielleyhtymiä vuonna 2019 julkaistuun Joker-elokuvaan.

Eikä se ole ollenkaan huono juttu.

5/5

Kuura Essentials – Helppoa aromaterapiaa

Luonnossa kasvit ja hyönteiset käyttävät eteeristen öljyjen ainesosia viestintäänsä. Öljyt sekä houkuttelevat haluttuja hyönteisiä kasvien luo että pitävät haitallisempia olioita loitolla.

Aromaterapeuttiset öljyt toimivat periaatteessa samalla tavoin myös ihmisille. Tiettyjen kasvien tietyistä osista uutetuilla öljyseoksilla on esimerkiksi punkkeja ja hyttysiä karkottavia vaikutuksia. Hengitettäessä eteeristen öljyjen ainesosat taas kulkeutuvat keuhkoihin ja aivoihin sekä sitä kautta joko piristävät tai rauhoittavat mieltä.   

Eteerisillä öljyillä onkin monenlaisia vaikutuksia: toiminnallisia, terapeuttisia, kosmeettisia ja lääkinnällisiä. Öljyt toimivat vuorovaikutuksellisessa yhteistyössä kunkin oman kehon kemian kanssa.  

Maija Vastamäen perustaman Kuura Essentialsin tavoitteena on ollut valmistaa käyttövalmiita aromaterapiatuotteita nimenomaan koko perheelle. Kätevänkokoisiin lasipulloihin säilötyt luonnonmukaiset öljyt kulkevatkin helposti mukana ja niiden käyttö on vaivatonta; pullon suussa olevan metallipallon pyörähdyksellä öljyä levittyy haluttuun kohtaan. Jokaisen pullon ympärille kiedotusta etiketistä paljastuu myös tarkempi tieto sen sisällöstä ja käyttötavoista.  

Kuura Essentialsin tarjoama repertuaari pitää sisällään:  

Outdoor no.1 – maatasossa 
Tuoksupielikkiä, amyristä ja verivetiheinää sisältävä tuoksuseos on tutkimuspohjaisesti kehitelty tuote pitämään maatasolla uhkaavat vipeltäjät loitolla. 

Outdoor no.2 – ilmassa 
Kissanmintusta, sitronellasta, sitruunaruohosta, kanadantuijasta ja litseasta uutetut ainesosat edesauttavat lentävien inisijöiden karkottamisessa.  

Itchy & Scratchy – kosmeettinen ihonhoitoöljy 
Basilikan, laventelin ja teepuun hoitavat ja rauhoittavat ainekset auttavat puremiin, pieniin haavoihin ja ihotulehduksiin. 

Rise and Shine – terapeuttinen aamutuoksu
Basilikan, eukalyptuksen ja piparmintun eteeristen öljyjen yhdistelmän on tarkoitus virkistää tuoksuttelijaansa. Tuoksusta tulee itselleni mieleen auringonnousun aikainen aamu maalla. Todella piristävä. 

Just Chillin’ – terapeuttinen iltatuoksu 
Tuoksuilangia ja pomeranssia sisältävä tuoksuyhdistelmä on kehitelty rauhoittamaan ja maadoittamaan kiireistä mieltä. 

Kuura Essentialsin sivuilta löytyy kattava tietopankki niin aromaterapeuttisten eteeristen öljyjen käytöstä, vaikutuksista kuin niiden sisältämistä ainesosistakin. Tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa, jonka vuoksi yritykselle onkin myönnetty suomalainen Avainlippu.

www.kuuraessentials.fi

DVD-elokuvia lapsille

LATE LAMMAS: FARMAGEDDON 
Ohjaus: Will Becher, Richard Phelan 
Käsikirjoitus: Jon Brown, Mark Burton 
Kesto 88 min. 
K 7 


Kun Sammalperän lähimetsään laskeutuu avaruusalus, alkaa kylässä tapahtua kummia. Oudon lennokin perässä tiluksille etsiytyy katalien tutkijoiden lisäksi myös  innokkaita ufoharrastajia, joiden rahastamiseksi (ja sitä kautta uuden puimurin saamiseksi) Isäntä keksii rakentaa valloittavan teemapuiston. 

Kun muut kylän hahmot hääräävät epäolennaisen parissa, Late Lammas ja hänen ystävänsä keskittyvät tutustumaan kaukaiseen vieraaseen, Lu-Laan. Ilahduttavan ennakkoluuloton ja yltiöpäisen nerokas Late ottaakin asiakseen saattaa ulkoavaruuden lapsonen turvallisesti takaisin kotiplaneetalleen.   

Kuten Nick Parkin luoman sarjan tiiviissä 7-minuuttisissa tv-jaksoissa, myös näissä pidemmissä pätkissä Late ja hänen villaiset ystävänsä viihdyttävät monen ikäisiä katsojia – ja vieläpä ilman vuorosanoja. Siinä missä hurmaavien hahmojen kommellukset huvittavat pienempiä katsojia, tarjoilee kerronta myös varttuneemmille faneilleen ilahduttavan joukon populaarikulttuuriviittauksia.  

25. juhlavuottaan viettävän elokuvan vaha-animaation taso on taattua laatua pienintäkin yksityiskohtaa myöten. DVD:llä on bonuksena myös Lu-Lan ja Laten piirrostutoriaali sekä Live Action -videokooste.   

5/5 

PERHE ADDAMS 
Ohjaus: Greg Tiernan, Conrad Vernon 
Käsikirjoitus: Matt Lieberman 
Kesto 88 min. 

K 7 


Addamsin perhe sai alkunsa amerikkalaisen Charles Addamsin kynästä vuonna 1938, jolloin hän piirsi eriskummallisen kokoonpanonsa sarjakuvaksi. Sittemmin perhe on esiintynyt useammassakin elokuvassa, tv-sarjassa ja musikaalissa. Yläluokkaisen amerikkalaisen perheen satiirina syntynyt hahmokavalkadi on valloittanut useammankin katsojan sydämen kanssaan pimeämmälle puolelle.  

Aina liituraitaan pukeutuva Gomez-isä, pitkä ja laiha Morticia-äiti, totinen tytär Wednesday ja ilkeähkö Pugsley-poika muodostavat erilaisen ydinperheen, joka laajennetun lähipiirinsä kanssa aiheuttaa pahennusta missä sitten asuukaan. Löydettyään ylhäisessä yksinäisyydessään sijaitsevan entisen mielisairaalaan, kasvava perhe löytää vihdoin oman paikkansa – kunnes vuosien päästä lähikaupungin hattaranpunainen maailma uhkaa jälleen. 

Addamsin perheen makaaberi maailma rakentuu vastakohtaisuuksille. Se, mitä yleisesti pidetään hirvittävänä on Addamsien mielestä hirvittävän ihanaa – ja toisin päin. Perhe joutuu kuitenkin kohtaamaan tavanomaiset ennakkoluulot, vaikka toivookin vain tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena kuin heistä kukin on. 

Elokuvan pääsanoma on hieno, toteutus taas harmittavasti ei niinkään. Komediaelokuvan vitsit eivät oikein toimi, eivätkä hahmot ole itse asiassa niin erikoisia kuin luulevat olevansa. Perheen henkilöt on kivasti pyritty saamaan samannäköisiksi kuin alkuperäisessä sarjakuvassa, mutta muuten animointi on melkoisen muovisen näköistä, ja taustat näyttävät hyvinkin viitteellisiltä.    

2/5 

Pikku naisia ja Tolkien

Louisa May Alcottin omakohtaisiin kokemuksiin pohjaava kertomus neljästä Marchin perheen sisaruksesta on innoittanut niin lukijoita kuin elokuvantekijöitäkin jo reilun sadan vuoden ajan. 

Pikku naisia 
Ohjaus & käsikirjoitus: Greta Gerwig 
Kesto 135 min 
K S 
Ensi-ilta 31.1. 

Alunperin vuosina 1868 ja 1869 julkaistu Pikku naisia -kirja kertoo tiiviin sisarusparven paikoin kivuliaastakin, mutta myös nauruntäyteisestä kasvusta pienistä tytöistä nuoriksi naisiksi. Teoksen uusin filmatisointi, Greta Gerwigin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva keräsi peräti kuusi Oscar-ehdokkuutta. 

Tarinan kertojana toimii sisarusparven poikamaisin sekä perinteisiä sukupuolirooleja eniten kaihtava ja kammoava Jo (loistava Saoirse Ronan). Meg (Emma Watson) loistaisi näyttämöllä ja on ajattelultaan hieman romantiikkahakuisempi, Beth (Eliza Scanlen) rakastaa hiljaisempaa elämää sekä pianonsoittoa ja nuorin siskoksista Amy (Florence Pugh) kaipaa korkealuokkaisiin taidemaalaripiireihin. Eläväisten siskosten salaseura järjestää niin vallattomia kokouksia kuin teatteriesityksiäkin, joihin myös rikas naapurinpoika Theodore “Laurie” Laurence (Timothée Chalamet) pääsee vihkiytymään. 

Aikana, jolloin naisen rooli on ollut hyvinkin tiukkaan määrätty, omapäiset ajatukset eivät ole olleet suotavia. Varsinkin tyttöjen rikas täti (Meryl Streep) koittaa suitsia kovaäänisestä porukasta sulokkaita neitosia. Onneksi tyttöjen äiti, Marmee (Laura Dern) sen sijaan ymmärtää jälkikasvuaan ja toimii itse oivallisena esikuvana asioiden hoitamisessa. Kun perheen isä  taistelee Amerikan sisällissodassa, ruoan – niin omaan kuin muidenkin – pöytään saaminen on neuvokkaiden ja ahkerien pikku naisten harteilla. 

Gerwigin elokuvan kerronta vuorottelee virkistävästi takaumien kanssa. Milloin Jo on New Yorkissa hankkimassa koulutusta ja tuloja, milloin riidellään kotipuolessa ärsyttävän pikkusiskon kanssa. Tarinan tunteville eräs kohtaus kuitenkin näyttäytyy hyvinkin kurkkuakuristavana. Musiikin lakatessa vielä tuossa nimenomaisessa kohdassa tyystin, on nyyhkäysten pidättely vaikeaa. 

Vaikka elokuva sijoittuukin 1800-luvun puoliväliin, on se tänäkin päivänä enemmän kuin inspiroiva. Pikku naisia on vahva kuvaus mielenkiintoisista yksilöistä, joilla on vahva tuntemus itsestään, oikeuksistaan ja paikastaan maailmassa. 

4/5. 

Tolkien-dvd  
Ohjaus: Dome Karukoski 
Käsikirjoitus: David Gleeson ja Stephen Beresford 
Kesto 112 min 
K 12 

Toinen omakohtaisiin kokemuksiin pohjaava kirjailijasta kertova elokuva on viime toukokuussa leffateattereissa ensi-iltansa saanut ja nyttemmin dvd:lle ehtinyt Tolkien.

Dome Karukosken ohjaama elokuva valottaa legendaaristen Hobitin ja Sormusten herran sivuille päätyneiden hahmojen ja tapahtumien taustoja.         

12-vuotiaana orvoksi jäänyt John Ronald Reuel Tolkien (Nicholas Hoult) kiinnostui jo nuorena eri kielistä. Koulussa opetettujen ranskan, saksan, latinan ja kreikan lisäksi poika intoutui muinaiskielistä. Stipendin turvin hän aloitti opinnot Oxfordin yliopistossa, jossa kaksi vuotta klassisia kieliä opiskeltuaan erikoitui muinaisenglantiin ja -norjaan. Skandinaavisiin tarustoihin tutustuttuaan, Tolkien luki myös Kalevalan ja kehitti sen vokaalivoittoisen ääntämisen pohjalta myöhemmin kirjojensa suurhaltijakielen, quenyan.  

Kouluaikoinaan Tolkien tutustui myös kolmeen ystäväänsä, Robert Gilsoniin (Albie Marber / Patrick Gibson), Christopher Wisemaniin (Ty Tennant / Tom Glynn-Carney) sekä Geoffrey Smithiin (Adam Bregman / Anthony Boyle) ja heistä tuli erottamaton joukkio, aina Ensimmäiseen Maailmansotaan asti. Myös Tollersin (kuten hänen ystävänsä tätä kutsuivat) kohtaama rakkaus, Edith Bratt (Mimi Keene / Lily Collins), näyttelee suurta osaa niin kirjailijan elämässä kuin myöhemmässä kirjallisessa tuotannossaankin.  

Elokuva visualisoi upeasti, miten kirjallisuuden klassikkoteosten tarinat ovat saaneet alkunsa nuoren J.R.R. Tolkienin mielikuvituksessa. Miten tosielämän pelko, epävarmuus ja suru sekä toisaalta myös ystävyys, rakkaus ja rohkeus ovat siirtyneet paperille – ja sitä kautta miljoonien lukijoidensa sydämiin. 

4/5.    

Star Wars: The Rise of Skywalker

Star Warsin ikoninen tunnusmusiikki ja keltainen aloitusteksti saa mielen haikeaksi, kun tietää, että kyseessä on legendaarisen saagan viimeinen osa. 

Star Wars: The Rise of Skywalker 
Ohjaus: J.J. Abrams 
Käsikirjoitus: J.J. Abrams & Chris Terrio 
Kesto 142 min 
K 12 
Ensi-ilta 18.12. 

Edellisessä osassa, The Last Jedissä (2017) Imperiumin pahat voimat jäivät pirullisesti kytemään. The Rise of Skywalkerissa Kylo Ren (Adam Driver) janoaa edelleen galaxin johtajuutta, juuriaan etsivä Rey (Daisy Ridley) taas sen tasapainottavaa vastavoimaa. Yhdessä kaksikko olisi täysin voittamaton, jonka heidän välisensä telepaattinen side kerta toisensa jälkeen osoittaa. Mutta kuka voittaa viimeisen eeppisen taistelun? 

Massiivisen tarinan päätösosa on kunnioittava kumarrus elokuvasarjan historialle. Yhdeksännessä osassa kohdataan niin uusia hahmoja kuin vanhoja tuttuja sekä kuullaan mantroiksi muodostuneita lausahduksia. Alkuperäisistä osista tutuksi tullut kolmen ystävyksen tiivis suhde jatkuu uuden sukupolven muodossa ja palkitsemattomatkin vihdoin palkitaan. 

Jäähyväisiä heitetään rakastetuille hahmoille pitkin päätösrainaa niin suoraan kuin piilomerkityksellisestikin, sekä kuvallisesti että sanallisesti. Tarina kuljettaa sankareitaan vanhoille tapahtumapaikoille ja hahmojen taustoista nousee uusia yllättäviä salaisuuksia. Ystävyys on kuitenkin edelleen kaiken koossa pitävä voima, kun joukkio taistelee yhtenäisenä rintamana vääryyttä vastaan. 

Vaikka elokuvassa onkin paikoin tarkoin laskelmoituja kohtauksia (kuten toki kuuluukin), tarina ei sorru liialliseen ylisiirappisuuteen. George Lucasin luoman Star Warsin perinteitä kunnioittaen naishahmot ovat vähintäänkin tasavertaisia miesten kanssa ja jokaisella on oikeus muuttaa elämäntarinansa kirjoitusta. Ja kuten Leian ja Hanin rakkaus aikoinaan, myös tässä rakkaus leijuu alati ilmassa ilman sen konkreettisempia alleviivauksia, vaikka tosirakkauden uhrauksiakin toki tehdään.   

J.J. Abramsin ja Chris Terrion käsikirjoitus punoo yhdeksän tarinan punaiset langat hyvin nätisti yhteen. Kaiken kaikkiaan The Rise of Skywalker on kuin monesti luetun lempikirjan kauniisti koristeltu viimeinen sivu.    

 

Frozen 2

Suursuosion saavuttaneen Frozen -elokuvan toista osaa ehdittiin odottaa kuusi vuotta. Tällä välin sekä elokuvan hahmot että sen yleisö ehtivät kasvaa ja kehittyä. 

Frozen 2 
Ohjaus: Chris Buck ja Jennifer Lee 
Käsikirjoitus: Jennifer Lee 
Kesto 104 min
K 7  
Ensi-ilta 25.12. 

Arendellin elämä on asettunut turvallisiin uomiinsa, mutta kuullessaan seireenimäisen laulun, Elsan on vastattava kutsuun ja astuttava kohti tuntematonta. Tutkimusretkelle hän saa mukaansa tutun jengin; Annan, Kristoffin, Svenin ja Olafin. Laulu johdattaa saattueen taiottuun metsään ja sen vangiksi jääneen alkuperäiskansan luo – sekä Elsan taikavoimien lähteille.    

Frozen 2 on selkeästi tummasävyisempi kuin edeltäjänsä. Kukin hahmo kohtaa matkallaan esteitä ja löytää itsestään uusia puolia. Siinä missä Elsa oli ensimmäisen elokuvan vakavan vastuullinen taakankantaja, uskaltaa hän kakkososassa lopulta päästää itsensä vapaammaksi. Huolettomampi pikkusisko, Anna, taas koittaa tällä kertaa parhaansa mukaan ottaa osansa Elsan huolista ja murheista. Kun Annan ja Kristoffin suhdekin on mennyt eteenpäin, niin ollen ainoa, joka on ja – onneksi – pysyy, on Olaf. Ainakin melkein.

Surultakaan ei elokuvassa vältytä, ja siksipä nenäliinat ovatkin katsomossa tarpeen.  

Kerrontaa säestävät Christophe Beckin loihtimat kappaleet. Melankoliaa, hupsuutta ja voimauttavaa energiaa sisältävät laulut jäävät seireenin kutsuhuudon tavoin päähän soimaan. Saumattoman sujuva ja taidokas animointi kiihtyy etenkin loppua kohden uskomattoman kauniiksi – ja tavallaan myös hyvin alkuperäisen disneymäiseksi.   

Nyt kahdeksan vuotiaat kaksostyttöni kuuluivat ensimmäisen elokuvan ihastuneeseen fanikuntaan. Kaikeksi onneksi he pysyivät siinä – tai palasivat siihen – myös toisen osan nähtyään.    


Last Christmas

Last Christmas 
Ohjaus: Paul Feig 
Käsikirjoitus: Emma Thompson, Bryony Kimmings 
Kesto: 102 min 
K 7 
Ensi-ilta 8.11.
 

Kate (Emilia Clarke) ei oikein tunnu saavan elämästään otetta. Päivät hän on töissä täpötäydessä joulukoristekaupassa, yönsä hän viettää ystäviensä ja tuttaviensa sohvilla. Jugoslaviasta kotoisin oleva hössöttävän murheellinen äiti (Emma Thompson), vaimoaan välttelevä isä (Boris Isakovic) ja oman elämänsä vangiksi ajautunut sisko (Lydia Leonard) eivät osaltaan tuo Katen elämään ilonpilkahduksia. Mutta eräänä päivänä paikalle ilmestyy mystisen kepeä ja hyväntuulinen Tom (Henry Golding). 
  
Last Christmas on tarkoitettu hyvänmielen jouluelokuvaksi. Mikäli siis pitää jouluelokuvista, tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Sitä säestävät George Michaelin tutut ja hieman tuntemattomammatkin kappaleet, jouluvalot luovat pehmeää tunnelmaa ja elämä kulkee kaikista valinnoista huolimatta eteenpäin. Emilia Clarke on roolissaan ilmeikkään ihastuttava ja Henry Golding koskettaa matalalla äänellään. 

Paikoitellen elokuvan rakennettu todellisuus on kuitenkin liian läpinäkyvää. Puheenvuoroista osa on selkeästi tarkoitettu vitseiksi, mutta ne eivät juurikaan naurata. Loppuratkaisukäänne on kuitenkin oivallinen ja pelastaa paljon.  

3/5.