Kasvatuskirjoja

Rasaliina Jänö: Viimeisen munasolun maailmanvalloitus (Viisas Elämä, 2024) 
Kansi: Jonna Nisu 

Rasaliina Jänön blogiin perustuva kirja, Viimeisen munasolun maailmanvalloitus, on mustan huumorin sävyttämä matkakertomus lapsettomuushoidoista. Lyhyehköjen blogimerkintöjen kautta lukija saa kaunistelemattoman kuvan hoitojen rankkuudesta, kivuista, säryistä ja epämääräisistä tuntemuksista – sekä jatkuvasta jännityksestä ja stressistä, pysyykö alkio menossa mukana. 

Lineaarisen kerronnan sijaan Jänö pomppii aikajanalla, mikä osaltaan helpottaa lukijan osuutta. Epätoivon syövereissä ei vellota koko ajan, vaan lukemista keventävät Jänön alkiosta jo teini-ikäiseksi kasvaneen jälkipolvenkin hupaisat kommentit. 

Jarno Paalasmaa: Vapaus ja rajat – kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi (Viisas Elämä, 2024) 
Kansi: Jonna Nisu 

Kasvatuskysymyksiin erikoistunut tietokirjailija Jarno Paalasmaa pureutuu kirjassaan, Vapaus ja rajat, viime vuosina yleistyneeseen kaverivanhemmuuteen ja sen vaaroihin.

Kaverivanhemmuudella tarkoitetaan nimensämukaisesti vanhempaa, joka toimii päätöksissään ennemminkin kaverin kuin vanhemman tapaan. Siinä missä vanhemman kuuluisi jo lapsen turvallisuudentunteen vuoksi asettaa tietynlaisia rajoja, kaverivanhempi antaa konfliktin pelossa periksi lapsen omille mielijohteille. 

Vaikka tarkoitus voi olla hyvä, kaverivanhempi saattaa itse asiassa Paalasmaan tutkimusten mukaan aiheuttaa enemmän haittaa. Kaverivanhemmuuden seuraukset kun ulottuvat usein myös lapsen muihin sosiaalisiin ympyröihin, kuten kaverisuhteisiin ja koulumaailmaan. 

Negatiivisten vaikutusten lisäksi Paalasmaa käy kirjassaan lyhykäisesti läpi lapsen ikävaiheet ja neuvoo, millaisia rajoja kuhunkin kasvun vaiheeseen kuuluisi. 

Ben Furman: & lasten haasteet taidoiksi (Viisas elämä, 2023) 
Kansi: Marika Tynnilä 

Ben Furman tarjoaa uusimmassa kirjassaan uudenlaisen lähestymistavan lasten erilaisiin haasteisiin. Syyllistämisen ja rangaistusten sijaan taitolähtöinen kasvatusmenetelmä näkee haasteen, mutta myös taidon, jonka oppimalla lapsi pääsee haasteen yli. 

Periaatteessa minkä tahansa haasteen voi oppia kääntämään opeteltavaksi taidoksi. Furmanin kirja tarjoaa käänteentekeviä opeteltavia taitoja moniin yleisiin haasteisiin, kuten keskittymiseen, heikkoon itsetuntoon ja yöheräämisiin sekä erilaisiin pelkoihin, raivokohtauksiin ja ujouteen.  

Opeteltavan taidon löytää miettimällä ensin tilanteita, jotka ovat lapselle hankalia. Sen jälkeen mietitään, mikä taito voisi auttaa selviytymään kyseisissä tilanteissa paremmin. Oppimisen kannalta on toki tärkeää, että lapsi itse osallistuu projektiin: hän tunnistaa haasteen ja haluaa toimia toisin, koska hän ymmärtää mitä hyötyä uudenlaisesta toimintatavasta olisi hänelle itselleenkin. 

Leikkimielisyys ja takapakit kuuluvat asiaan – ja uuden taidon oppimisen myötä tietysti myös juhlat. 

“Lapsilla ei ole ongelmia. Heillä on vain taitoja, joita he eivät ole vielä oppineet”.     

Amy Cuddy: Vahvasti läsnä – Sisäinen rohkeus, ulkoinen itsevarmuus (Viisas Elämä, 2024) 
Kansi: Laura Noponen 

Sosiaalipsykologi Amy Cuddy on keskittynyt urallaan läsnäolon ja kehonkielen vaikutuksiin. Pienelläkin asennon ja asenteen muutoksella voi olla suuri vaikutus yksilön sisäiseen rohkeuteen ja sitä kautta myös ulkoiseen itsevarmuuteen. 

Nuoruudessaan auto-onnettomuudessa loukkaantunut Cuddy kuntoutti itsensä takaisin koulunpenkille ja opiskeli tohtoriksi asti. Vuosien saatossa Cuddy on työryhmineen tutkinut erilaisten asentojen vaikutusta esimerkiksi ennakkoluuloihin ja työnhakijan pätevyyden arvioimiseen. Omien tutkimustensa lisäksi Cuddy käy Vahvasti läsnä -kirjassaan läpi koko joukon muita mielenkiintoisia tutkimustuloksia. Amy Cuddy esittelee tutkimustuloksiaan myös vuoden 2012 TED Talkissaan, joka onkin yksi kaikkien aikojen katsotuimmista puheista.  

Monien testien ja todistelujen kautta tietynlaisten, vain pari minuuttia kestävien voima-asentojen onkin havaittu lisäävän tutkittavien rohkeutta ja itsevarmuutta. Ennen seuraavaa stressaavaa tilannetta kannattaakin siis asettua omassa rauhassa esimerkiksi parin minuutin supersankariasentoon.     

Eeppisen kepeää fantasiasarjakuvaa

Tim Probert: Lightfall – Viimeinen liekki (WSOY, 2024)  
Suomentanut Kati Valli  

Nuori Beatrice auttelee adoptio-isoisäänsä, Alfirid Possuvelhoa, tämän rohdospuodin pyörittämisessä ja lähtee keräämään erästä eliksiiriä varten tarvittavia rohtoja. Leppoisasti alkava tarina saa mystisen käänteen, kun hieman unhoittelevainen Possuvelho-vaari katoaa tällä välin ja jättää jälkeensä vain hämmästystä herättävän kirjeen. Mikä on Rauhattoman nukkujan sinetti, jota vaarin on täytynyt omien sanojensa mukaan lähteä tarkistamaan? 

Esi-isiään, jo sukupuuttoon kuolleiksi luultuja galduureja etsivä Cadwallader, eli Cad lyöttäytyy Beatricen matkaan ja yhdessä parivaljakko lähtee etsimään kadonnutta vaaria. Rennonletkeä ja lähes mitään pelkäämätön Cad toimii mainiona vastinparina koko ajan varuillaan olevalle Bealle, joka on aika ajoin hukkua huoliinsa. 

Etsintäretkellään yhteisen sävelen löytävä kaksikko kohtaa esteitä, vihjeitä ja mitä mielenkiintoisimpia muita Irpan maailmassa asustavia hahmoja. Kadonneen isoisän lisäksi heille avautuu myös Irpan pimeämpi puoli. 

Yhdysvaltalaisen Tim Probertin Lightfall-sarjakuvasaagan aloittava Viimeinen liekki on miellyttävää luettavaa. Kaunispiirtoinen kuvitus kuljettaa hyvinkirjoitettuja hahmoja ja moniulotteista tarinaa sujuvasti ruudusta toiseen. 248-sivuinen kirja ei vastaa vielä läheskään kaikkiin esittämiinsä kysymyksiin ja Possuvelhokin jää edelleen teille tietymättömille, joten loppu jättää odottamaan jatkoa.   

Joululahjaksi sarjakuvia

Sarjakuva soveltuu monentasoisen ja -ikäisen lukijan käsiin, sillä puhekuplien maltillinen tekstimäärä ja kerrontaa tukeva kuvitus auttavat vasta-alkaneenkin tarinan polulle. Ohessa kaksi lapsille ja nuorille suunnattua sarjakuvasarjaa, joista löytyy suomennettuna jo useampikin osa.

Di Gregorio & Barbucci: Sisarukset Grémillet 4 – Komeetta ja vuorikauris (Storyhouse Egmont, 2023)
Suomennos: Jouko Ruokosenmäki  

Kaunispiirtoinen Sisarukset Grémillet lennättää lukijan Sarahin, Cassiopéen ja Lucillen mukana tällä kertaa Ranskan Alpeille, sisarusten isän luo. Kauan odotettu yhteisloma uhkaa tosin lässähtää tyystin, kun isä on kiinnostunut kolmikon sijaan komeetasta. Isän hätiköidessä observatoriossaan Kolmen sisaren kerho löytää ajanvietteekseen mystisen Vuorikauriin arvoituksen. 

Di Gregorio on kirjoittanut kaikista hahmoistaan miellyttävän moniulotteiset. Isä tuskailee vuosikausia tutkimansa komeetan lähestymisen ja rakastamiensa tytärten etääntymisen välillä, ja kukin sisarus suhtautuu tilanteeseen itselleen tyypillisellä tavalla. Eikähän Barbuccin piirros- ja väritysjälkeä voi olla ihailematta, niin hätkähdyttävän kauniilta ja sulavan vaivattomalta jokainen ruutu ja sivu näyttää. Kertomuksen tunnelma kietoutuukin lukijan ympärille lämpimän peiton tapaan.  

Sarjan aiempien osien esittelyt löydät täältä: 

Sisarukset Grémillet 1: Sarahin uni
Sisarukset Grémillet 2: Cassiopéen ihastus
Sisarukset Grémillet 3: Lucillen aarre

Malin Falch: Pohjantuli – Porttipuu osa 1 (Storyhouse Egmont, 2023)
Suomennos: Jonna Joskitt-Pöyry
  

Norjalaistaituri Malin Falchin Pohjantuli-sarjakuvasarjan viides osa, Porttipuu (osa 1), yhdistää Sonjan ja tämän Henrik-sedän. Jälleennäkemisen riemua kestää tosin vain hetken, sillä seikkailu vie Sonjan lopulta taasen toisaalle, pelastamaan peikkopoika Espeniä viikinkien kynsistä. Sonjan taittaessa matkaa myös vuorikansan Lotta saa kuulla totuuden menneisyydestään ja äidistään. 

Hengästyttävän kiivastahtisessa tarinassa juonet punoutuvat taustalla palmikoiden tapaan, eikä missään vaiheessa voi olla varma, keneen kannattaa luottaa. 

150-sivuisessa sarjakuvassa kannattaa tosiaan kiinnittää huomiota puhekuplien lisäksi myös itse ruutujen sisältöihin, hahmojen ilmeisiin ja taustatapahtumien käänteisiin, sillä pelkkään tekstiin keskittymällä saattaa osa seikkailusta mennä ohi. Tummasävyistä kuvitusta kannattaa lukea myös hyvässä valaistuksessa.  

Sarjan aiempien osien esittelyt löydät täältä: 
Pohjantuli 1: Peikkolaakso
Pohjantuli 2: Viikingit ja varis
Pohjantuli 3: Lintusisaret
Pohjantuli 4: Vuorenpeikon valtakunta

    

Murhabotin päiväkirjat 2

Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 2 – Keinotekoinen olotila (Hertta kustannus, 2023) 
Suomennos: Mika Kivimäki 

Kansi: Samppa Ranta 

Hurmaavan antisosiaalisen Murhabotin päiväkirjamerkinnät jatkuvat tämän selvittäessä poispyyhittyä menneisyyttään. 

Turvallisuusandroidista vapaaksi toimijaksi päästyään Murhabotti saa jälleen riesakseen pienen joukon nuoria tutkijoita, joista varsinkin yksi on koitua kohtaloksi. Onneksi introvertti botti saa sekä menneisyytensä tutkimiseen että ihmisolemuksen tulkintaan apua bottikuljetusaluksen AI:ltä, ARTilta. Parivaljakon syvenevä ja toisiaan tukeva suhde on äärimmäisen miellyttävää seurattavaa, melkein kuin kaksikon lempimediapalvelusarjaa Paratiisikuun portteja katsoisi.  

Vaikka Murhabotti pääsee lähemmäs menneisyytensä verisiä saloja, eivät kaikki palaset kuitenkaan vielä loksahda paikoilleen. Onneksi. Seikkailu jatkuu ensi keväänä Oikullisen protokollan merkeissä.  

Murhabotin päiväkirjat 1 taas löytyy täältä.

Almus, Vinhavuorten vanki

Mikko Kalajoki: Almus – Vinhavuorten vanki (WSOY, 2023) 
Kuvitus: Jani Ikonen 

Peikkopoika Almus riuhtaisee ohimennen jälleen herra Mattsonin ja Inkerin omintakeiseen maailmaansa. Kalastusretkellään kadonnut Almus on joutunut naapurimaa Kurinan puolelle ankarien kurinalaisten kynsiin ja vankiloimaksi. Peikkoperhe kaipaa apua sekä pojan että Alamaiden vesivarantojen pelastamiseen.   

Kuinka ollakaan, vilpittömän avoin ja ihmetteleväisyydellään ihastuttava Almus onnistuu herättämään vankiloijansa pohtimaan jopa maansa itsevaltiashallinnon oikeutusta. Onko nimittäin oikein, että piskuinen – ja nerokkaasti nimetty – Saitlav Otros varastaa maiden välissä virtaavan jokiveden vain saadakseen itselleen maailman suurimman uima-altaan?   

Palkintoehdokkuuksia ensimmäisellä Almus-kirjallaan syystäkin kahminut Mikko Kalajoki ilahduttaa kielellisellä leikittelyllään jälleen. Vinkeän sanailun ja hauskojen hahmojen ohessa kirjailija kuljettaa lukijoitaan myös suurempien kysymysten äärelle.    

Mitä luen -lukupäiväkirja

Mitä luen -lukupäiväkirja (Tuuma, 2023) 
Tekstit: Anne Luoma-aho ja Jutta Vainio 
Toimitus: Mirva Kiviaho 
Kannen kuva: Susan Wilkinson 
Kansi ja taitto: Janne Hiltunen
 

Se mitä luet, vaikuttaa ajatuksiisi ja siten tapaasi katsoa maailmaa. 

Kirjat herättävät lukiessa oivalluksia, jotka voivat olla käänteentekeviä myös kirjankansien ulkopuolella. Toisinaan lukemistaan opuksista ei jää mieleen mitään, ja silloin tällöin kirjan lukeminen jää syystä tai toisesta kokonaan kesken. Tuuma-kustannuksen Mitä luen -lukupäiväkirja on oivallinen paikka, johon tallettaa lukukokemusten herättämiä mietteitä. 

Lukupäiväkirja pitää sisällään erilaisia tehtäviä, joiden kautta voi herätellä, haastaa ja pitää yllä lukuintoa. Löytääkö tietokirjabingon avulla uusia taitoja; miten eri vuosikymmeninä kirjoitetut teokset eroavat toisistaan; miltä kirjan lukeminen tuntuu saunassa? Listoista pitäville ihmisille löytyy kirjan sivuilta omat viivansa ja tietysti lukemisen herättämiä mielipiteitä voi kirjata ylös myös täysin vapaasti. 

Mitä luen -lukupäiväkirja on mainio tapa keskustella lukemiensa kirjojen kanssa.

Myrskynvartijan saari

Catherine Doyle: Myrskynvartijan saari (Kumma, 2020) 
Kadonneet merenväkiset (Kumma, 2021) 
Myrskynvartijoiden taistelu (Kumma, 2022) 
Kuvittanut: Bill Bragg 
Suomentanut: Leena Ojalatva
 

Fionn Boyle ja siskonsa Tara matkaavat kesän alussa isoisänsä luokse Arranmoren saarelle, josta Fionn on kuullut vain äitinsä kertomia tarinanpätkiä. Vaisuksi muuttunut äiti, joka ei aina jaksa edes nousta sängystä, on jäänyt Dubliniin. Vieraaksi jäänyt isoisäkin vain valaa kynttilöitä ja saaren kasvikunta käyttäytyy eriskummallisesti. Ei siis ihme, että Fionn on saarelle saavuttuaan hieman hukassa, kunnes mysteerin usva alkaa hälvetä.

Arranmoren taianomainen saari valitsee itselleen nimittäin kerran sukupolvessa uuden Myrskynvartijan, jonka tarkoituksena on suojella saarta ja sen sisältämiä voimia. Saarta uhkaavat niin ihmiset kuin pinnan alla heräilevä muinainen velhotar Morrigan sielunvaanijoidensa kera. Nykyinen Myrskynvartija on Fionnin ja Taran isoisä, mutta tämän aika saaressa on käymässä vähiin. Kenet saari valitsee uudeksi vartijakseen?      

Myrskynvartijan saari käynnistää kolmiosaisen kirjasarjan, jossa rohkeus, ystävyys ja nokkeluus punnitaan. Hieman arasta ja vettäkin pelkäävästä Fionnista kasvaa alati hurjempien koitosten myötä todellinen Myrskynvartija, joka saa apuja yllättäviltä tahoilta. Vetävästi punotun juonen lisäksi hahmojen dialogi on ilahduttavan sutjakkaa luettavaa.  

Laske salaa kymmeneen

Laura Lähteenmäki: Laske salaa kymmeneen (WSOY, 2023) 
Kannen kuva: Tilda Rose 

Laura Lähteenmäen Laske salaa kymmeneen kertoo pakahduttavasti siitä väräjävästä ajasta, jolloin ei oikein tiedä, onko vielä soveliasta leikkiä vai pitäisikö jo olla liian iso hypätäkseen mielikuvituksen matkaan.  

Kymmenvuotias Myy kuuluu viiden tytön porukkaan, Pätkiksiin, joista suurin osa on jo jättänyt leikit taakseen. Tyttöjen Whatsapp-ryhmien viestit laulavat, ja vahingossa Myy huomaa, että muilla onkin ryhmä, johon häntä ei ole lisätty. Toiset ovat myös menossa kesällä temppuleirille, josta Myylle ei ole kerrottu. Ulkopuolisuuden tunne on raastavaa, eikä sitä helpota Myyn äidin alituiset fraasit, kuten “kaikkien kanssa pitää leikkiä, eikä ketään saa jättää ulkopuolelle” – eikä toisaalta sekään, että tomera äiti saa kuin saakin ilmoitettua myös Myyn samaiselle leirille. 

Onnekseen Myy kohtaa sattumalta Lassin, ikäisensä pojan, jonka kanssa leikit sujuvat. Ja millaiset leikit! Mielikuvituksen tyyssijan, eli metsän siimeksessä kaikki on mahdollista: kivet muuttuvat master chefien superhienoiksi rosteriliesiksi, vesimelonille suoritetaan eittämättä maailman vaikein aivokirurginen operaatio ja puun juuret muodostavat pohjapiirroksen talolle, joka asuttaa ison ja sekavan perheen, jolle käy aina vain surkeammin ja jonka vain Lassin ja Myyn hyväntahtoisuus pelastavat. 

Lähteenmäen kieli ja kerronnan rytmi on ihastuttavan laukkaavaa. Myyn karut yksinäisyyden tunteet vaihtuvat lennosta riemun kiljahduksiin leikin tiimellyksessä. Kaksin äitinsä kanssa kasvaneen Myyn mieltä myllertävät iän tuomien muutosten lisäksi myös olemattoman isän mysteeri, vaarin sairastuminen ja äidin treffailu. Kirja käsittelee suuria aiheita, ja tekee sen uskomattoman hienolla tavalla. 

Laske salaa kymmeneen on suositeltavaa luettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. 

Aamupalaporukan tutkimukset  

Aamupalaporukan tutkimukset – Peto aidan takana (Hertta kustannus, 2023) 
Kirjoittanut: Marcus Rashford ja Alex Falase-Koya
 
Kuvittanut: Marta Kissi 
Suomentanut: Mika Kivimäki 

Jalkapalloa rakastava, mutta maagisen kosketuksensa kadottanut 12-vuotias Marcus on vahingossa potkaissut jalkapallonsa koulun aidan toiselle puolelle. Ja mikä aidan tuonne puolen joutuu, ei ikinä enää palaa takaisin. Pallon olisi kuitenkin löydyttävä pikimmiten, sillä ainoa, joka voi auttaa pallokosketuksen kanssa on Marcuksen serkkutyttö, Lola, ja tämä palaa Amerikasta jo muutaman päivän päästä.

Onnekseen Marcus tutustuu koulun salaperäiseen Aamupalaporukkaan: Staceyyn, Liseen ja Asimiin, jotka myös ovat kadottaneet jotain itselleen tärkeää aidan taakse. Kun ensimmäinen tutkimusmatka aidan väärälle puolelle paljastaa hylätyn hypermarketin pimeän puolen, Aamupalaetsivät joutuvat punomaan tarkemman suunnitelman Tärkeiden Asioidensa takaisin saamiseksi. 

Kenties jalkapalloviheriöiltä paremmin tunnetun Marcus Rashfordin lastenkirjasarjan avausosa on mukavan vauhdikas, hitusen jännittävä ja ystävyyttä korostava. Helppolukuinen, ilmavasti taitettu ja mukavan kepeästi kuvitettu kirja on oivallista luettavaa alakouluikäisille. 

Esikuvallisen asemansa upeasti omaksunut Rashford puhuu sekä oman toimintansa että kirjakerhonsa puitteissa lasten luku- ja kirjoitustaidon puolesta, ja häneltä on aiemmin julkaistu kannustavia lasten tietokirjoja. Manchester Unitedin riveissä pelaavalle Rashfordille on myönnetty myös Brittiläisen imperiumin ritarikunnan MBE-arvonimi ansioistaan haavoittuvassa asemassa olevien lasten ilmaisen kouluruokailun puolesta. 

Huippuhyvä päivä

Huippuhyvä päivä (Hertta kustannus, 2023) 
Kirjoittanut: Kotryna Zylé 
Kuvittanut: Inga Dagilé 
Suomentanut: Urté Liepuoniuté
 

Hertta kustannuksen uusin lastenkirja, Huippuhyvä päivä, on riemastuttavan kekseliäs. Jo kirjan poikkeuksellinen lukusuunta (ei vasemmalta oikealle, vaan ylhäältä alas) on ihastuttava ja istuu mainiosti kerrostaloon sijoittuvaan tarinaan.  

Lasten lukutaitoa edistävän projektin puitteissa alunperin vuonna 2020 syntynyt tarina kertoo kahdesta ystävyksestä, Elsasta ja Tiituksesta. 12-kerroksisen kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa asuva Elsa kasvattaa tomaatteja, neljännessä kerroksessa asuva Tiitus taas on rakettien rakentaja. 

Elsan mielestä parhaita päiviä ovat ne, joita ei ole suunnitellut etukäteen, sillä milloinkaan ei voi tietää, koska onni potkaisee. Aina ei välttämättä kuitenkaan ole hyvä päivä, väliin mahtuu myös huonohkoja. Tuollaisia päiviä varten Elsa on kehittänyt HPPS:n, Huonon päivän pelastussuunnitelman

Elsan nerokas idea on säilöä tulitikkurasioihin hyvien päivien muistoja, joihin voi palata huonohkon päivän sattuessa. Viisas tyttö on saanut myös ystävänsä Tiituksen tallettamaan hyvyyttä ja hymyjä tyhjiin rasioihin. Tikkuaskeihin mahtuukin monenmoisia päiviä: hyviä, huippuhyviä, hölmöjä, hassuja, hauskoja, hirveän hauskoja tai muuten vain kivankokoisia. Ja mikä parasta: hyviä muistoja voi tehdä ja kerätä myös ystävän kanssa yhdessä. 

Liettualaistekijöiden kirja on kerrassaan valloittava niin tarinan kuin kuvituksensakin puolesta. Sekatekniikalla toteutetut kuvitukset innostavat tutkimaan sekä kirjaa että omaa ympäristöä – ja päiväänsä – tarkemmin. Millainen sinun hyvä päiväsi on – ja mahtuisiko se tulitikkurasiaan?       

Hyvä ja paha kaksonen

Päivi Alasalmi: Häkkilinnut (Gummerus, 2023) 
334 s.

Kuinka paljon identtiset kaksoset muistuttavat toisiaan? Miten pitkälle toiseksi tekeytymällä voi päästä?

Tamperelaisen rikoskonstaapeli Hallavaisen ja nuoremman konstaapeli Sirkiän tutkimukset silpomismurhan parissa kuljettavat parivaljakkoa kaupungin laitamalta toiselle. Samaan aikaan myös Hallavaisen yksityiselämässä myllertää, kun miehen mielitietyn, Anu Murtovuon, identtinen kaksossisko, Karla Kuusivaara, onnistuu sekoittamaan siviilien elämää kaltereiden takaakin. 

Häkkilinnut on rikoskonstaapeli Hallavaisen ja tämän kollegoiden tutkimuksista kertovan dekkarisarjan toinen osa. Ensimmäisen osan lukemattomuus ei sinällään haittaa kyytiin hyppäämistä, mutta hyvä/paha -kaksosasetelman taustat avautuisivat varmasti ykkösosan luettuaan paremmin. 

Päivi Alasalmen kerronta ja juonen kuljetus on kolmenkymmenenviiden vuoden ja lähes kolmenkymmenen teoksen meriiteillä hyvin sujuvaa, ja Häkkilinnut jättääkin lukijansa melkoiseen cliffhangeriin.    

Pohjantuli 4: Vuorenpeikon valtakunta

Malin Falch: Pohjantuli 4 – Vuorenpeikon valtakunta (StoryHouse, 2023) 
154 s. 

Norjalaisen Malin Falchin upea Pohjantuli -sarjakuvasarja on ehtinyt jo neljänteen osaansa. 

Portaalin kautta ihmisten maailmasta Peikkolaakson puolelle astunut Sonja jatkaa Henrik-setänsä etsimistä. Matkaseurana kulkee edelleen peikkopoika-Espen ja vuorikansan parissa varttunut Lotta, mutta tuttu ja turvallinen mesikämmen, Otso, kääntyy jo kotimatkalle. Hänen sijastaan seurueen oppaaksi ilmaantuu jälleen mystinen harakka sekä erityisen etevä metsänhenki, Tirill, joiden avulla kokoonpanon onnistuu löytää lopulta peikkojen vangitsema setä.    

Mutta ei hätää, ei seikkailu vielä tähän lopu, täytyyhän Sonjan ja Henrikin päästä takaisin omaan maailmaansa – ja epilogin perusteella esteitä on edelleen luvassa.  

Falchin tarina- ja kuvakerronta on silmiä hivelevän näyttävää. Niin tarkat yksityiskohdat kuin kaukaisemmat taustatkin on taiten vangittu. Hahmojen keskinäiset suhteet elävät tarinan mukana mukavasti. Pohjantuli on oivallista luettavaa.  

Sarjan aiemmat osat on esitelty täällä: 
Pohjantuli 1: Peikkolaakso
Pohjantuli 2: Viikingit ja Varis
Pohjantuli 3: Lintusisaret

Hereiset

Siri Kolu: Hereiset – Yön salaisuus (Otava, 2022), 175 s.
Siri Kolu: Hereiset – Aamun kauhut (Otava, 2023), 185 s. 
Kuvitus: Johanna Lumme  

Siri Kolun Hereiset kaappaa lukijan mukaansa yön pimeyteen, joka kuhisee mitä ällöttävimpiä ääniä ja mielikuvituksekkaimpia menijöitä. 

Eräänä iltana 11-vuotiaalle Leolle selviää, että lasten nukkumaanmenon jälkeen vanhemmat eivät vietäkään iltaa pyykkiä viikkaamalla ja avaruuselokuvaa katsomalla. Ehei, äiti ojentaa isälle köyden ja ennen niin turvallisen tylsähköt vanhemmat suuntaavat ulos ja jättävät jälkeensä vain tavallisen arkista rupattelua sisältävän nauhoitteen. Mitä ihmettä? 

Jälkiviisaasti ajateltuna Leon ei olisi kannattanut varjostaa vanhempiaan, sillä ulko-oven takana avautuu varsin toisenlainen yö kuin poika on pahimmissa painajaisissaankaan kuvitellut. Takapihalla vilistää nimittäin erilaisia hereisiä: nelistäjiä, liiskaajia ja nuuskuja – sekä kenties hurjimpina kaikista Kita, Riikinkäärme ja Leidi.      

Leolle selviää, että hänen syntymänsä jälkeen äiti ja isä ovat viettäneet yönsä taistellen ilkeitä örrinkäisiä vastaan – kuten ilmeisesti kaikki maailman vanhemmat, elleivät nämä ole turvahäkitettyjen talojensa suojiin vetäytyviä Piiloutujia. Ei siis ihme, että vanhemmat näyttävät aamupalapöydissä väsyneiltä. 

Vaikka Leo saakin vastedes valvoa luvan kanssa öisin, pääsee toteuttamaan taistelupeleissä oppimiaan teoreettisia taitojaan käytännössä ja vanhemmat kohtelevat häntä kuin lähes vertaistaan, ei yön kauhujen häätäminen olekaan ihan kaikkein mukavinta hommaa. Iljetyksiä riittää sekä omiksi että naapuruston tarpeiksi ja uuvuttavan yön jälkeen on kuitenkin herättävä ja raahauduttava kouluun. 

Kaikkein pahinta on, ettei Leo voi kertoa öisistä seikkailuistaan parhaalle ystävälleen Kirilille tai pikkusiskolleen Lumille, sillä se, joka tietää, ei voi olla koskaan enää tietämättä.   

Mutta mitä öiset hirmut oikein haluavat? Ja mitä tapahtuu, kun yön salaisuudet paljastuvat myös niille, joita Leo ja vanhemmat ovat koittaneet parhaansa mukaan suojella? 

Sarjan toisessa osassa, Aamun kauhut, meno äityy entistä kummallisemmaksi, sillä Lumi tuntuu herättävän hereisten kiinnostuksen aivan uudella tavalla. 

Johanna Lumme on vanginnut öiset kauhistukset vesiväreillään valloittavasti. Herkemmillä vedoilla Lumme kuvaa kauniisti Leon ja Kirilin kaikenkestävää ystävyyttä, lumoavaa Lumia ja kaikkeen valmiita vanhempia. 

Matka yli aikojen

Marketta Pyysalo: Matka yli aikojen (Lasten keskus, 2023) 
Kuvitus: Teemu Juhani
 

Marketta Pyysalon Matka yli aikojen on huomattavan paljon ajatuksia herättävä kirja, joka kertoo kellosepän pojasta, Toivosta, ja tämän eriskummallisesta junamatkasta. 

Toivo tahtoo olla isälleen mieliksi ja koittaakin pitää kynsin hampain isänsä läsnä, mutta tämän tästä surumielinen isä katoaa kellokoneiston pikku osasia näpertäessään omaan ajatusmaailmaansa. Toivo sen sijaan päättää matkata mummulaan, jossa ei milloinkaan tarvitse miettiä asioita, joista tulee maha kipeäksi (jollaisia ovat esimerkiksi äitiin liittyvät ajatukset). Äidinkaipuinen ja isänsä huomiota hakeva Toivo on pakahduttavan sympaattinen.      

Kummallinen juna vain sattumalta viekin Toivon määränpään sijaan vääränpäähän, vieläpä aikamoisen kiertoreitin kautta. Matkallaan Toivo nimittäin vierailee muun muassa vuoden 1989 Berliinissä, 1895 vuoden Pariisissa ja vuoden 1830 Lontoossa. Turneensa aikana Toivo tutustuu John Lennoniin, Vincent van Goghiin, Lumieren veljeksiin, Brontën sisaruksiin ja Jules Verneen, vain muutamia mainitakseni. 

Pyysalon niin pientä kuin isoakin lukijaansa vähättelemätön teksti herättelee  pohtimaan syvällisiäkin asioita mielenkiintoisen erilaisista näkövinkkeleistä. Dialogissa vilahtelevat ajatus- ja sanaleikit ovat kerrassaan riemastuttavia ja tarinan kautta historian osaset tulevat hauskalla tavalla tutuiksi. Teemu Juhanin omintakeinen kuvitus sopii tarinaan oivallisesti. Jospa jatkoa olisi vielä luvassa?  

Aikamatkailua harrastetaan myös toisessa kevään uutuuskirjassa.

Riikka-Maria Rosenberg: Saara ja naakka (Tammi, 2023)
Kuvitus: Kati Vuorento


Riikka-Maria Rosenbergin kirjoittamassa tarinassa Saara-tyttö pääsee lemmikkinaakkansa, Petersonin, pesän kautta aikamatkalle vuoteen 1779. Menneisyydessä parivaljakko kohtaa Saaran ikäisen aatelisperheen pojan, Alexanderin. Kieli- ja tapakulttuurimuurista huolimatta kolmikko ystävystyy ja päätyy selvittämään kadonneiden lampaiden mysteeriä.

Myyttiset 1

Miila Westin: Myyttiset 1 – Loputon talvi (S&S, 2023) 
262 mm x 188 mm, nelivärinen, 114 s. 

Miila Westinin Myyttiset-sarjan aloittava sarjakuva Loputon talvi kertoo Eevi-tytöstä, joka vihaa talvea – eikä ihme, sillä tarinassa ollaan jo kesäkuussa, mutta lunta vain tupruttaa. Koko luonto tuntuu olevan sekaisin. Edesmennyttä ukkiaan kaipaava Eevi saa mummiltaan mystisen, suvussa kulkeneen korun, jonka kautta tytölle näyttäytyykin aivan uudenlainen maailma. 

Lumisesta metsästä Eevi löytää nimittäin haltiat Rongoteuksen, Pekon ja Ägräksen, joilla on selitys loputtomalle talvelle: luonnon keväisin herättävä haltija, Sämpsä Pellervoinen, nukkuu edelleen talviunta. Mutta missä Sämpsä uinuu ja kuka hänet voi herättää?

Metsän haltia Tapion pakeilla selviää, että Sämpsä on Louhen vankina Tuonelassa, ja mikäli nukkuminen jatkuu, voi seurauksena olla kaiken alleen peittävä jääkausi. Eevi on valmis kulkemaan kuolleiden valtakuntaan toiveenaan, että tapaisi siellä vielä ukkinsa. Kun Eevin ja haltioiden seuraan lyöttäytyy maahispoika Otso, on pelastuspartio valmis matkalle manan majoille. Mutta mikä onkaan Otson osallistumisen motiivi? 

Kalevalan hahmoista on tehty viime vuosina ilahduttavan monenlaisia kirjaversioita. Miila Westinin tapa tutustuttaa lukijansa kiinnostavan seikkailun kautta itämerensuomalaisen kansanperinteen myyttisiin hahmoihin ja paikkoihin on aivan mahtava lisä kaanoniin. Kirjan lopusta löytyy lisäksi erillinen lyhyt tieto-osuus kustakin. Westinin piirrosjälki on mukavan selkeää ja tekstifontti helposti luettavaa, joten kirja soveltuu mainiosti eri ikäisille ja monentasoisille lukijoille.   

Murhabotin päiväkirjat 1

Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 1 – Hälytystila (Hertta kustannus, 2023)
Kansi: Samppa Ranta
Suomennos: Mika Kivimäki

Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat 1 – Hälytystila on mainio aloitus, jos aikoo mennä sinne, missä ei ole ikinä ennen käynyt: scifikirjallisuuden osastolla.

Tulevaisuuden avaruusmatkoille palkataan aina mukaan turvabotti. Sekä orgaanisista että epäorgaanisista osasista koostuvan androidin, SecUnitin, tarkoituksena on suojella palvelun ostaneita ihmisiä, Hälytystila-kirjassa kahdeksan hengen tutkijaryhmää nimeltä PreservationAux. Hallintamoduulinsa hakkeroinut peruspätevä Murhabotti hoitaa toki hommansa, mutta viihtyisi paremmin Paratiisikuu-saippuasarjan parissa.  

Omiin oloihinsa herkästi vetäytyvä Murhabotti on valloittavan samastuttava. Kukapa meistä tahtoisi tulla alituisesti keskeytetyksi suosikkisarjamme uumenista ja ryhtyä puhumaan tunteistamme? Katsetta ja kontaktia välttävä Murhabotti on ajatuksissaan ja teoissaan lumoavan lakoninen.  

Wellsin kerronta yhdistää taitavasti sekä jännittävän juonittelun, rymäkän actionin että seesteisemmän vaivaantuneisuuden. Täysin ansaitusti kirjasarja onkin palkittu tieteis- ja fantasiakirjallisuuden arvostetulla Hugo-palkinnolla vuonna 2021.

Ja sarjasta puheen ollen, onneksi Murhabotin päiväkirjat 2 ilmestyy jo syksyllä, sillä niin hulvattoman herkulliseen tilanteeseen ykkösosa jää.      

Sisarukset Grémille 3

Di Gregorio & Barbucci: Sisarukset Grémillet 3: Lucillen aarre (StoryHouse, 2023) 

Grémillen sisarukset ovat joutuneet leirille Atlantin rannikolle, vieläpä keskellä kylmää ja sateista marraskuuta. Siinä missä vanhemmat sisarukset, Sarah ja Cassiopée, keskittyvät valittamaan täysin epäreiluista olosuhteistaan, sisarusparven nuorin, Lucille, tekee omia tutkimusretkiään pitkin rantaviivaa – ja löytääkin jotain Kolmen sisaren kerhoa kiinnostavaa. 

Hiljaisena kuin varjo Lucille onnistuu usein livahtamaan omiin oloihinsa kenenkään sitä edes huomaamatta. Ominaisuus on sekä siunaus että kirous, sillä ennemmin eläinten kuin ihmisten parissa aikaansa viettävä tyttö on ulkopuolisten silmin lähinnä omituinen. Tosiasia sen sijaan on, että Lucille näkee asioita paljon tarkkanäköisemmin kuin suulaammat lajitoverinsa.  

Hylätyn hautausmaan kiven, rannalle ajautuneen valaan ja pommitetun hotellihuoneen kätköistä paljastuneiden piirrustusten kautta sisarukset pääsevät kaukaisen sukulaisensa jäljille – ja ratkaisevat heidätkin pelastavan arvoituksen.   

Vetävän seikkailullinen ja lumoavan kaunis sarjakuva kutsuu viettämään aikaa kanssaan. Vaikka sarjakuvat ovat näennäisesti todella nopealukuisia, lukemattomia tarinaa täydentäviä yksityiskohtia saattaa mennä hukkaan, jos keskittyy lukemaan pelkät puhekuplat. Olen aina miettinyt, että sarjisten sivuilla tulisi olla aikalukko: sivua voisi kääntää vasta, kun ruutujen kuvituksia olisi katsonut ja tutkinut riittävän kauan.  

Nuortenkirjojen moninaisuutta

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet (WSOY, 2022) 
Piirrokset: Ulriikka Kalliojärvi
 

Elias perii isänsä asunnon englantilaiselta pikkukadulta, Turnaroundilta. Naapurissa asustaa yksinään teini-ikäinen, konemusiikkia tekevä Ian. Kadulla kulkee huppariinsa piiloutuva tyttö, K, kuin etsien jotakin. Nuoret ovat oppineet tulemaan toimeen omillaan, uusimpana omia siipiään koettelee Elias. Silti kunkin elämästä tuntuu puuttuvan jotakin.

Marisha Rasi-Koskisen nuortenromaani, Pudonneet, punoo kolmen nuoren elämästä mielenkiintoisen ja moniulotteisen mahdollisuuksien verkoston. Multiversumiteoriaan nojaava tarina kertoo jokaisen valintatilanteen synnyttämästä aikasäikeestä ja näiden luomista vaihtoehtoisista todellisuuksista.   

Rasi-Koskinen kirjoittaa kutsuvasti ja pitää mysteeriä taitavasti yllä. Nuorten todellisuuden silmukat avautuvat pikkuhiljaa ja lukija imaistaan mukaan kaninkoloon. 

Dess Terentjeva: Freestyle (WSOY, 2023) 
Kansi: Kaisu Sandberg 

Dess Terentjevan nuorten säeromaani, Freestyle, kertoo tanssiharrastukselleen omistautuneista ystävyksistä, Kaista ja Mandista. Katutanssin rytmiin kirjoitetut säkeet kertovat tasatahtiin tanssivasta ystävyydestä ja siitä, miten käy, kun kuvioihin ilmestyykin kolmas jalkapari.   

Terentjevan sanat liitävät kirjan sivuilla kauniin koreografian tavoin, rytmikkäästi ja mukaansatempaavasti. Ilmavasti ladotut sanat ovat helppolukuisuudessaankin kuitenkin tunnetta ja merkitystä täynnä. Teos käsittelee niin ystävyyttä, rakkautta kuin yhteenkuuluvuuttakin; seksuaalisuutta, biseksuaalisuutta, aseksuaalisuutta; lokeroita ja niiden tarpeellisuutta – niin itselle kuin muullekin yhteiskunnalle. 

Pohjantuli 3: Lintusisaret

Malin Falch: “Pohjantuli 3 – Lintusisaret” (Storyhouse Egmont, 2023) 
174 s., B5, nelivärikuvitus

Norjalaisen Malin Falchin eeppinen sarjakuvatarina Peikkolaakson puolelle ajautuneesta Sonja-tytöstä jatkuu sarjakuvasarjan kolmannessa osassa, Lintusisaret

Sonja ja puhuva karhuystävänsä Otso saattavat taikavoimaisen Lotan vuorikansan pariin, jossa tytön mummo ja kasvattisisko Marén ottavat tämän avosylin vastaan. Kansan johtaja, Ravdna, sen sijaan vaikuttaa hieman hämäräperäisemmältä. Siinä missä Lotta saa kuulla tiedonmuruja menneisyydestään, peikkopoika Espen ymmärtää, mitä Ennustaja haluaa löytää ja Sonja jatkaa Henrik-setänsä etsimistä.  

Suurtarina kulkee hienosti ja valottaa osa osalta monituisten hahmojensa taustoja. Vihjeet johtavat toiseen, mutta kokonaiskuva ei paljastu tälläkään kerralla. Tarina jättää lukijansa jälleen melkoiseen cliffhangeriin. 

Vaikka sarjakuva onkin näennäisen nopealukuinen, Falchin saaga on sen verran mittava, että jokainen puhekupla tulee lukea huolella. Huomiota kannattaa kiinnittää myös taidokkaaseen kuvitukseen niin hahmojen, ilmeiden kuin taustojenkin tasolla.  

Sarjan aiemmat osat on esitelty täällä: Peikkolaakso ja Viikingit ja Varis.

Sang

Elina Pitkäkangas: Sang (WSOY, 2022) 
Kansi: Kaisu Sandberg 

Elina Pitkäkankaan taidokkaan kauniskielinen Sang vie lukijan mukanaan tulevaisuuden itä-Aasiaan ja keskelle vallanpitäjien juonikkaita julmuuksia. Kansalaisvelkansa kuitatakseen päähenkilö Dawei hankkii rahaa yöllisillä ryöstöretkillään. Yhden sellaisen mennessä pahasti pieleen, Dawei joutuu jättämään rauhaisan vuoristokotiseudun taakseen ja kulkeutuu sattumuksesta toisen kautta pääkaupunki Penglain kivisille kaduille ja palatsin palkolliseksi. Ajauduttuaan vielä erilleen isoveljestään Qirenistä, Dawein on opittava puolustamaan itseään yksin. 

Muun muassa Kuura-nuortenkirjasarjastaan tunnettu Pitkäkangas rakentaa sanoillaan kuvitteellisesta maailmastaan niin monipuolisen, että sivuihin on ilahduttavan helppo uppoutua. Kirjailijan tekemä valtava taustatyö luo tarinalle vankan pohjan ja saa kerronnan soljumaan vaivattomasti eteenpäin. Sangin 493 sivua kääntyykin sangen (heheh) ripeään tahtiin.  

Aidon koskettavasti kuvattuja perhesuhteita, välittävää ystävyyttä sekä sydäntäriipaisevaa sateenkaarevaa rakkautta – ja toisaalta käsittämätöntä ilkeyttä, puhdasta pahuutta ja hengästyttäviä taistelukohtauksia. Kaikkea tätä tarjoava Sang voitti täysin ansaitusti vastikään lasten- ja nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinnon. Onneksi jatkoakin on lupa odottaa, sillä Sang loppuu elokuvamaisen herkullisesti ja jättää lukijan varsin malttamattomiin tunnelmiin.