Monikkokirppis on enemmän kuin kirppis

Syksyisenä lauantaina 19.9. järjestettiin Kartanonkosken Pointilla monikkokirppis ties kuinka monetta kertaa. Paikalle saapui suuri osa myyjistä jo sovittua aikaa aiemmin, valmiina touhuilemaan! Yhdessä voimin saatiin ruokalan pöydät järjestettyä mukavaksi kirppiskäytäväksi, josta pystyi myös tuplavaunuilla kulkemaan. Myyjien joukossa oli sekä vanhoja konkareita että tuoreita monikkomammoja.

Kello 10 saivat ostajat käydä sisään, vaikka osa olikin jo livahtanut hitusen aiemminkin. Kahviota piti tällä kertaa Pakkalan palloseura ja erityistä kiitosta sai kahvin hinta -> oman tunnon mukaan. Kauppa kävi mukavasti ja iloinen puheensorina täytti tilan. Hinnat tuntuivat olevan kohdillaan ja monet ostajat löysivät juuri sitä, mitä olivat tulleet hakemaan. Täsmäiskuja olivat mm. sitterit ja pullon steriloija sekä syyskauteen sopivat kumisaappaat. Kaikista parhaimmaksi “löydöksi” nousi kuitenkin Brion kanto-/lämpöpussit, joiden monikäyttöisyys selvisi myyjälle itselleen kirppiksen aikana. Iloinen kirppismyyjä otti kantokassit pois myynnistä ja päätti ottaa omille kaksosilleen vielä lämpöpusseiksi käyttöön! “Olipa onni, että tuli puheeksi!”

Kirpputorilla vaihdettiin kuulumisia ja jaettiin vinkkejä. Ehdottomasti parasta antia monikkokirppiksellä oli vertaistuki, mitä ostosten lomassa jaettiin. Itselleni kävi lopulta niin, että lähes tappiolliseksi jäi tämä myyntikeikka, kun tuli tehtyä niin mahtavia löytöjä! Vaikka myyntivoitto jäi pieneksi, oli fiilis kuitenkin mainio! Toiminta monikkopiireissä on aina loistavaa kun ymmärrys ja kannustaminen on aivan omaa luokkaansa. Monikkokirppiksellä saat kaupan päälle rutkasti vertaistukea!

Kiitoksia kirppistelijöille!

HMP_kuvituskuva_kirpputori

Kaksosten imettäminen kävikin helposti

Ensimmäinen lapsemme on yksönen ja hänen kohdalla imettäminen oli maailman haastavinta touhua. Oli rintakumia, raivonpuuskaa (sekä äiteellä että vauvalla), lakkoa, itkua ja vähän myös naurua. Kaksosia odottaessani osasin varautua siis pahimpaan. Olin kuitenkin päättänyt yrittää täysimetystä ihan vain sen vuoksi, että olin ollut niin kovin sinnikäs yksösenkin kohdalla ja koin silloin lopulta onnistuneeni.

Tammikuisena talviaamuna kaksosemme syntyivät suunnitellulla sektiolla, pääsivät isänsä paidan alle ihokontaktiin ja muutaman tunnin ikäisenä nappasivat jo täydellisellä imuotteella ensimmäiset mölöhuikkansa. Toisen kaksosen keltaisuus verotti hänen voimiaan imeä ja aloin jo pohtimaan voinko imettää vain toista kaksosta. Jostain ihmeestä sain kuitenkin vielä sisua jatkaa väsyneenkin kaksosen imutreenejä ja lopulta hän teki paluun rinnalle.

Kaksosvauvojen yösyötöt alkoivat käydä rutiinilla ainakin niinä öinä kun unen pöppörässä muistin syöttää molemmat samanaikaisesti. Alkuvaiheessa vaaveroiden painaessa vain muutamia kiloja oli haastavinta nostaa heidät samalle tyynylle. Miehestä oli kyllä apua kunhan hänet sai ensin hereille… Nopeasti opinkin, että helpommalla ja vähemmällä ajalla pääsen kun yritän selviytyä itsekseni enkä edes yritä herättää kultia.

Loppu imetystarinasta onkin silkkaa onnea ja menestystä. Ohimenevät lakot ja raivonpuuskat tässä tapauksessa otin löysin rantein ja aina jompi kumpi kaksosista jatkoi kuitenkin rinnalla käyntiä. Näin maidontuotanto kaiketi säilyi ja lopulta imetyksen ainoa todellinen haaste olikin sen lopettaminen.

Tarinallani haluan kannustaa kaikkia monikkoäitejä ja sellaiseksi tulevia ainakin yrittämään. Lopputulos saattaa yllättää positiivisesti 🙂